Ekososiaalinen sivistyskäsitys

Ekososiaalinen sivistyskäsitys asemoituu sen varaan, mikä on hyvän elämän kannalta luovuttamatonta. Ilman ekologista perustaa sosiaalista elämää ei voi olla olemassa. Ja ilman yhteisöjä ja yhteiskuntia ei voi olla sosiaalisia toimintoja kuten taloutta. Talous on luonnon voimavaroihin ja ihmisen panoksiin perustuva ekososiaalinen prosessi. Talouden perimmäisenä tehtävänä on turvata mahdollisuudet perustarpeiden tyydyttämiseen kaikille ihmisille.

Ekososiaalisen sivistyskäsityksen mukaan se kulttuurinen muutos, jota poliittisella päätöksenteolla ja ihmisten elämäntapojen muuttumisella tavoitellaan, tulee perustua tosiasiaperusteiseen näkemykseen siitä kuinka maailma toimii. Toivoa herättävä tulevaisuus edellyttää, että kulttuurievoluution ehdoksi tunnistetaan ja tunnustetaan seuraava hierarkia:

I Elämän edellytysten turvaaminen (ekologinen ulottuvuus)
II Ihmisoikeuksien luovuttamattomuus (sosiaalinen ulottuvuus)
III Vakaan talouden vaaliminen (taloudellinen ulottuvuus)

Ekososiaalisen sivistyskäsityksen omaksuminen perustuu kykyyn hahmottaa asioiden ja ilmiöiden toisiinsa liittymistä. Systeemiajattelun lisäksi keskeisiä käsitteitä ovat vastuullisuus, kohtuullisuus ja ihmistenvälisyys.

(a) Vastuullisuus
– toisen asemaan asettumisen taito
– vastuullinen maailmasuhde (kattaa inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden)
– seurauseettisyys

(b) Kohtuullisuus – kykyä määritellä, minkä verran materiaalista hyvää on riittävästi

(c) Ihmistenvälisyys
– kyky liittyä yhteisöihin
– ymmärrys sosiaalisen pääoman merkityksestä hyvinvoinnille
– luottamuksen kulttuurin rakentaminen

LISÄÄ AIHEESTA

Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. Teoksessa Juha Hämäläinen (toim.) Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014. Suomen sosiaalipedagoginen seura.

Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen sivistys – kestävä hyvinvoinnin perusta. Natura 51(4), 25-30.

Salonen, A. (2014). An Ecosocial Approach in Education. Teoksessa Rolf Jucker ja Reiner Mathar (toim.) Schooling for Sustainable Development: Concepts, Policies and Educational Experiences at the End of the UN Decade of Education for Sustainable Development. Berlin-Heidelberg: Springer, 231-233.

Salonen, A. (2013). Ekososiaalinen sivistys kulttuurin kulmakiveksi. Teoksessa Marja Laine ja Paula Toivanen (toim.) Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä. Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja 6, 40-69.

Salonen, A. (2012). Sosiaalinen saneeraus – tie ekososiaaliseen sivistykseen. Teoksessa Tuula Helne & Tiina Silvasti (toim.), Yhteyksien kirja – Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla. Helsinki: Kansaneläkelaitoksen tutkimusosasto, 134-147.

By |2018-01-19T21:42:33+00:002014-11-01|