Tekoälyistyvässä yhteiskunnassa ihmisenä olemisen painopistettä on mahdollista siirtää – jos halutaan – osaamisperustaisesta suorittamisesta uuden luojaksi ja uusien näkymien sanoittajaksi. Näkemyksellisyyttä tarvitaan, jotta pystytään kurkottautumaan tavanomaisuuksien tuolle puolen – siirtymään syviltä latu-urilta uudelle lumelle. Painopisteen siirtämistä olemassaolevan toisintamisesta kohti uuteen kurkottautumista tarvitaan, jotta kansalaiset, yhteiskunnat ja ihmiskunta voisivat yltää kaikkeen siihen, mihin edellytyksiä on.
Tavanomaisuuden tuolle puolelle kurkottavasta näkemyksellisyydestä on kova pula.
Latteuksien leviäminen on aikamme vitsaus. Samalla kun elämme aikaa, jossa ihmisen mahdollisuudet ovat ennennäkemättömän suuret, pelkistäminen, kutistaminen ja elämän merkityssisältöjen tyhjentäminen saa yhä enemmän jalansijaa. Haltioitumiseen asti mieltä ylentävät tulevaisuuden näkymät poistuvat ja elämä kutistuu suorittavan osaamisen ympärille.
Latteuksien leviämisessä on kyse ajatteluun pesiytyneistä ahtaumista. Toisenlaisen kuvittelukykyä ei ole – eikä sen myötä toiveikasta tulevaisuutta. Yksi ahtautumien ilmentymä on ihmisen arvon määrittyminen suoritusten, aikaansaamisten ja kelpoisuuksien kautta. Väitän, että tekoälyistyvässä maailmassa suorittavalle osaajaihmiselle on yhä vähemmän käyttöä.
Jokainen ihminen on jotakin ylevämpää ja enemmän kuin pelkkä suorittava osaajaolento.
Mutta tekoäly on parhaimmillaan juuri suorittajan roolissa. Tulevaisuudessa yhteiskuntien tekoälyistyminen tekee pelkkään suorittavaan osaamiseen keskittymisen entistä vähempiarvoiseksi. Tämä johtuu siitä, että huomattava osa perinteisesti osaamiseen liittyvästä voidaan antaa tekoälyn tehtäväksi. Koodaamisessakin tekoäly on tehokkaampi toimija kuin ihminen. Enemmän kuin koodaajia, tarvitaan niitä, jotka hahmottelevat, mitä pitäisi koodata.
Huomattavia mahdollisuuksia liittyy ihmisen toimintakentän laajentamiseen nykyisestä suorittavaan osaamiseen keskittyvästä ajattelusta avarammalle. Sitä tarvitaan, jotta jokainen ihminen voisi olla kaikkea sitä, mitä hän omista lähtökohdistaan käsin parhaimmillaan voi olla. Ja siksi, että viheliäiset ihmisen olemassaolon jatkumista uhkaavat tulevaisuuden haasteet voitaisiin taklata mieluummin jo tänään kuin vasta huomenna. Nykyisillä tutuilla latu-urilla jatkaminen ei ole vaihtoehto.
Eettisen pohdinnan ja kuvittelukyvyn sijaan tekoälylle on ominaista kylmän viileä rationaalinen optimointi.
Tekoäly täydentää ihmisen ominaisuuksia, eikä päinvastoin. Toisin kuin ihmisen ja muiden elävien olentojen suhteissa, ihmisen ja tekoälyn välisessä suhteessa välineellistäminen on tarpeellista. Ihminen on subjekti ja tekoäly väline – eli objekti. Tämä on oleellista siksi, että tekoäly ei tiedosta omaa olemassaoloansa eikä pysty sen vuoksi olemaan dynaamisesti toimintaansa säätelevä moraalinen olento.