Käännetään maailmantalous kahdessakymmenessä vuodessa päästöttömään teknologiaan perustuvaksi ohjaamalla 5 prosenttia bruttokansantuotteesta puhtaaseen teknologiaan seuraavien kahden vuosikymmenen ajan. Tämä toteutuisi 80 euron hiiliverolla jokaista hiilidioksiditonnia kohden. Päätös tehtäisiin kaikkialla maailmassa yhtä aikaa, jolloin mikään maa ei saisi saastuttavaan teknologiaan perustuvaa etua. Vero kohdennettaisiin energiasektorille kivihiilen, öljyn, kaasun ja turpeen tuottajiin.

Tällä tavoin saataisiin kerättyä 52 miljardia euroa vuodessa energiayhtiöiden yritysveroina. Yritykset laskuttaisivat kulun kuluttajilta. Valtiot palauttaisivat rahan samansuuruisina verohelpotuksina kansalaisille. Tämä antaisi huomattavan kannusteen kestävällä perustalla oleville energiaratkaisuille. Työpaikkoja vähentyisi likaisen energian sektorilta ja uusia syntyisi puhtaan teknologian sektorille.

Tämä korjaustoimenpide toisi luottamuksen takaisin talouteen hidastamalla taloutta näivettävää ilmastonmuutosta jopa 5000 kertaisesti. Jos ilmastonmuutoksen annetaan kuitenkin edetä nykyisen trendin mukaisesti, huomattavaa epäluottamusta synnyttää siitä aiheutuvien kulujen suuruus. Lisäksi annettaisiin periksi ja siirryttäisiin sopeutumiseen ennaltaehkäisyn sijasta. Ilmastonmuutoksen haittojen lisääntyessä kustannukset ja reagoimisen välttämättömyys lisääntyvät. Esimerkiksi myrskyn runteleman sähköverkon korjausta ei voi siirtää seuraavan hallituksen pohdittavaksi vaan se täytyy korjata nopeasti. Myrskyjen voimistumiseen sen sijaan voidaan vielä vaikuttaa.

Randers, J. & Gilding, P. (2010). The one degree war plan. Journal of Social Responsibility 1(1), 170-188.

Randers, J. (2012). 2052 – A global forecast for the next forty years. Vermont: Chelsea Green Publishing.

Caldeira, K. (2012). The Great Climate Experiment. Scientific American 307, 78—83.