Intohimoa kansalaisuuteen

Politiikan ja elinkeinoelämän keskiöön pitää nostaa pahoinvointia tuottavien tekijöiden armoton nitistäminen yhteiskunnassamme. Niitä ovat kaikki ankeutta, mitättömyyden kokemuksia ja luovuuden tukahtumista tuottavat tekijät. Kaikki häviävät jos intohimotyöntekijöistä tulee tyhjyköitä.

On epätaloudellista kaventaa ihmisen ylivertaista kapasiteettia kapea-alaisen ja lyhytnäköisen hyötyajattelun palvelukseen. Kapea-alaisesti määrittyvä hyvinvointiajattelu johtaa siihen, että ihmisten syvät, sisäiset, henkiset tarpeet ohitetaan. Ihmisyyden ydin kuolee kun ihminen välineellistyy hyödykkeeksi. Intohimotyöntekijästä tulee tyhjykkä – konemainen suorittaja. Olemiselta ja tekemiseltä katoaa merkitys. Mikään ei tunnu miltään.

Ihminen haluaa olla olemassa jotakin itseä suurempaa asiaa varten. Tarvitaan merkitys olemiselle ja intohimo tekemiselle. Sosiaalisen vaurauden mahtimaissa – kuten Tansaniassa – köyhyydeksi mielletään ihmissuhteiden toimimattomuus tai puute. Jos Suomen kaltaisessa materiaalisen vaurauden mahtimaassa halutaan edelleen varmistaa elämän kukoistaminen, tulee avartaa ajattelua siitä, mitä hyvä elämä on. On asetuttava arkisilla valinnoilla osaksi ratkaisuja ongelmien vahvistamisen sijasta. On tunnistettava niitä aineettomia asioita, jotka lisäävät elämän merkityksellisyyttä ja vähentävät tarkoituksettomuutta. Sivistyneisyyttä osoittaa se, että oppii löytämään elämään merkitysnäköaloja, jotka voimistavat tämän hetken täyteyttä ja ehkäisevät tarkoituksettomuuden kokemuksia.

Arvokkaan elämän periksiantamaton puolustaminen voi tuottaa syvää tyytyväisyyttä. Täyttä ihmisyyttä mitätöiviä tekijöitä ovat epätasa-arvoisuus, kansanterveydelliset riskit, likaiset energiaratkaisut, tuhlailevat teolliset prosessit, elämän iloa tukahduttava ja latistava ilmapiiri, huono-osaisuus yhteiskunnassa, epätaloudellinen talous sekä kaikenlainen urautunut ja vaihtoehtoja näkemätön ajattelu.

By | 2018-01-19T21:42:47+00:00 2015-05-15|