Syrjäytymistä tuottaa se, että kohtelemme toisiamme objekteina emmekä subjekteina. Objektina olemisen seurauksena on riittämättömyyden tunne, joka lannistaa ja tukahduttaa. Haastavaksi asian tekee se, että ympäröivässä kulttuurissa saattaa olla täysin normaalia käyttäytyä välinpitämättömästi. Emme koe olevamme vastuussa toistemme sisäisestä ehtymättömyydestä, lannistumattomuudesta ja arvokkaasta ihmisyydestä. Suorituksiin perustuva ihmisten arvottaminen, äärimmilleen viritetty kilpailu jokailtaisine ”pudottamisohjelmineen” ja ihmistä sisäänpäin käännyttävä yksilökeskeisyys saattavat johtaa siihen, että tulkintamme ympäröivästä todellisuudesta on sivistymättömän kapeaa. Se tukahduttaa ympärillämme olevien ihmisten elinvoimaisuutta ja vähentää vertaisuuden kokemista. Syntyy harhainen tuntemus siitä, että kaikilla muilla elämä kulkee, mutta minulla se tökkii.

Syrjäytyminen on osallisuuden puutetta. Syrjäytymistä ei juuri ole sellaisessa yhteisössä, jossa aktiivisesti vaalitaan erilaisten ihmisten välistä yhteyttä, kohtaamista ja yhteistoimintaan osallistumista. Toimiva yhteiskunta perustuu erilaisiin ihmisiin, joilla on toisiaan täydentävät roolit. Minun tehtävänäni on huolehtia, että sinä pystyt olemaan entistä vahvempi ja parempi siinä sinun jutussasi. Se ei ole minulta pois vaan vahvistaa myös minua. Sosiaalisesti kestävän, osallistavamman yhteiskunnan rakentaminen on kaikkien edun mukaista. Kilpailusta yhteistoimintaa siirtyminen on myös tulevaisuuden toivoa luovan talouden järjestäytymisperiaate.

Materialistisesta arjesta aineettomampaan arkeen siirtyminen on keskeinen tekijä teollistuneiden yhteiskuntien aine- ja energiaintensiivisyyden vähentämiseksi. Ihmisten välisen keskinäisyyden kukoistaessa syntyy siltoja ekologiseen kestävyyteen, sillä ystävyyden, osallisuuden ja ehdoitta hyväksytyksi tulemisen toteutuessa omistamisen merkitys vähenee, kulutuksen painopiste siirtyy omistamisesta palvelujen käyttöön ja hyödykkeiden uusimismotiivina on yhä useammin todellinen tarve.

Keskinäisyyden kukoistaessa yksilökeskeisyydestä siirrytään osallistavaan, kollektiiviseen ja ihmisten väliseen orientaatioon. Yhteisön jäsenet kokevat ilman ehtoja hyväksytyksi tulemista ja rakastettuna olemista, arvostusta ja kunnioitusta. Jokaisella yhteisön jäsenen näkemyksellä on merkitystä. Yhteisössä ei ole läsnä elämänvoimaa tukahduttavia vaatimuksia vaan ehdoitta saatavan hyväksynnän tuomaa voimaa, joka tuottaa iloa ja kannattelee arkea.