Kestävän kehityksen mukainen ravinto on ympäristön kannalta positiivinen vaihtoehto, sen ravintoarvot ovat hyvät, se tulee tunnetulta alueelta ja lisäksi se auttaa vähentämään köyhyyttä. Tämä voi tarkoittaa paikallista, sesonkiin perustuvaa, luonnonmukaisesti tuotettua, kemikaalivapaata ja eettisesti tuotettua elintarviketta. Se saattaa myös olla geneettisesti muunneltua.
Tarkemmin määriteltynä kestävän kehityksen mukaista ravintoa voidaan arvioida seuraavasti:
Ekologinen kestävyys
– viljely ei kuluta maaperää
– viljely tai tuotantoprosessi ei saastuta
– eläinten olot ovat lajille tyypillisiä
– ruoka ei sisällä kemikaaleja
– ruoka ei sisällä raskasmetalleja
– ruoka on mahdollisimman alhaalla ravintoketjussa
– tuotantoprosessissa syntyvän jätteen määrä on vähäinen ja ongelmajätettä ei synny
– uusiutuvan energian käyttö valmistuksessa
Taloudellinen kestävyys
– paikallisten tuottajien tuotteita
– pienten yritysten tuotteita
– vuodenaikoihin tai sesonkiin perustuva tuotanto
– tuotantotapojen energiatehokkuus
– kuljetuskustannusten osuus tuotteessa vähäinen
– vähäinen pakkausmateriaali ja sen kierrätettävyys
– geneettinen muuntelu?
Sosiaalinen kestävyys
– tuotannossa ei ole alistus- ja hyväksikäyttösuhteisiin perustuvaa voiton tavoittelua
– tuottajalle maksetaan kohtuullinen korvaus
– tiloilla työskenteleville ihmisille maksetaan vähintään maan minimipalkka
– tilojen työntekijöiden järjestäytymisvapauden toteutuminen on kunnossa
– tilojen työtekijöillä on terveydelle vaarattomat työskentelyolosuhteet
– lapsityövoimaa ei käytetä tuotannossa
– ruuan ravintoarvot hyvät, se edistää terveyttä
– tuotteen alkuperä on kuluttajan tiedossa