Maailma on tihentynyt kudelmaksi

Maapallon ihmisten välillä on yhteys. Eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset kytkeytyvät toisiinsa esimerkiksi sukulaisuuden ja ystävyyden perusteella. Taloudellinen toimeliaisuus liittää työntekijän ja työn tarjoajan toisiinsa. Turvallisuusyhteistyö perustuu voimien yhdistämiseen viholliseksi miellettyjä ihmisryhmiä vastaan.

Myös tuotteiden ja palvelujen käyttäminen liittää lähellä ja kaukana toisistaan olevia ihmisiä, elinympäristöjä ja luonnonvaroja toisiinsa. Keskivertosuomalaisen kuluttamasta vedestäkin kuluu nykyään noin puolet ulkomailla. Ja olemme hengittämämme ilman kautta riippuvaisia planeettamme yhteisestä ilmakehästä. Yhteyksiä muodostuu siis myös ihmisten ja muun luonnon välille.

Monimutkaiset yhteenkietoutumat ovat lisääntyneet asioiden ja ilmiöiden globaalin luonteen vuoksi. Verkottuneisuuden vuoksi monimutkaisuus on lisääntynyt, mutta samalla juuri verkottuminen on vähentänyt kulttuurista monimuotoisuutta. Esimerkiksi puhuttujen kielten määrä on vähentynyt ja vähenee jatkuvasti. Samoin vaatteet, musiikki ja taide ovat yhdenmukaistuneet planeetallamme. Puemme päällemme samanlaisia t-paitoja kaikkialla maailmassa.

Nykyajan ihmiset elävät osana maailmanlaajuista kudelmaa. Samalla he kuuluvat lähiyhteisöihin ja ovat yksittäisiä kansalaisia. Yhteenkuuluvuuden täysipainoinen kokeminen elämän eri ulottuvuuksissa on mahdollisuus, jonka esille pääsemistä pelkistynyt lineaarinen todellisuuskäsitys kahlitsee. Täyteläisempi todellisuuskäsitys edellyttää elämän hahmottamista nykyistä moniulotteisemmin.

Sumak kawsay viittaa Quechua-alkuperäiskansan maailmankäsitykseen, jonka mukaan jokainen ihminen on kytkeytynyt monitahoisesti ympärillään olevaan maailmaan. Näiden monitahoisten kytkeytymisten laatuun kiteytyy tulevaisuuden toivo – siihen kuinka olemme suhteessa ympärillämme olevaan maailmaan lähellä ja kaukana.

Länsimaiselle todellisuuskäsitykselle on tyypillistä lohkominen. Lohkomme maailmaa esimerkiksi subjekteihin ja objekteihin, minuuteen ja toiseuteen, luontoon ja kulttuuriin. Aivan ilmeisesti hyvän jatkuminen edellyttää, että ihminen oppii elämään harmoniassa ja tasapainossa paitsi yleismaailmallisessa globaalissa todellisuudessa myös omissa lähiyhteisöissään ja suhteessa omaan minuuteensa.

Yksilöllisyydestään huolimatta ihminen on osa itseään suurempaa kokonaisuutta – halusipa niin tai ei. Yhteyksien ymmärtäminen auttaa hahmottamaan Sinistä planeettaa kokonaisuutena, jonka on tultava toimeen omillaan – haluttiin niin tai ei. Esimerkiksi maapallon saamasta edellisestä vesikuljetuksesta on kovin paljon aikaa.

Jotta voisimme antaa tulevaisuudelle hymyilevät kasvot, on edessämme liittymisten ja kuulumisten uusi tuleminen. Se on mahdollisuus, josta meidän jälkeemme elävät tulevat meitä muistelemaan hyvillä mielin.

Liittymisten ja kuulumisten varaan rakentuva jokapäiväinen elämä on verraton mahdollisuus myös siksi, että se antaa mahdollisuuden tavoittaa täyteyttä tälle hetkelle. Loppujen lopuksi elämä kiteytyy tässä hetkessä koettuun täyteyteen tai sen vaillinaisuuteen.

By |2019-11-18T10:11:31+00:002019-11-18|