Osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun seuraavilla tutkimusteemoilla

Uudistuva yhteiskunta

kestavaelama

Seuraavat vuosikymmenet ovat ihmiskunnan historian merkittävimmät. Näihin päiviin asti ihmisen ei ole tarvinnut olla huolissaan aikaansaamistaan muutoksista maapallolla. Nyt pitää, mikäli haluamme, että voimme hyvin ja tulevat sukupolvet voivat olla meistä ylpeitä. Keskeisiä haasteitamme ovat liikkumistavat, ravintoratkaisut ja kulutustottumukset.

  • Salonen, A. (2016). Tulossa parempaa? Liikkuminen muuttuu palveluksi. UAS Journal 4/2016
  • Helne, T. & Salonen, A. (2016). Ecosocial Food Policy – Improving Human, Animal and Planetary Wellbeing. Sustainability: Science, Practice, & Policy, 12(2)
  • Salonen, A. & Rouhinen, S. (2015). Vastuullinen maailmasuhde – tulevaisuuden toivoa säilyttävän kulttuurievoluution suunnannäyttäjä. Tiedepolitiikka 3(40), 7-16.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2013). Obstacles to Sustainable Living in the Helsinki Metropolitan Area. Sustainable Cities and Society 8(10), 48-55.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2013). Towards sustainable society – From materialism to post-materialism. International Journal of Sustainable Society 5(4), 374-393.
  • Salonen, A. (2013). Kasvisruokavalion mahdollisuudet kestäviä elämäntapoja tavoiteltaessa. Janus 21(1), 22-40.
  • Salonen, A. & Helne, T. (2012). Vegetarian Diets: A Way Towards a Sustainable Society. Journal of Sustainable Development 5(6), 10–24.
  • Salonen, A. (2010). Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Väitöstutkimus 318. Helsinki: Yliopistopaino

Ekososiaalinen sivistys

sivistys

Ihmiskunnalla ei ole täyttyvällä maapallolla muuta selviytymisen mahdollisuutta kuin omaksua sellainen sivistyskäsitys, jossa hyvää elämää tavoitellaan yhden maapallon rajoissa. Ekososiaalisesti sivistynyt kansalainen ymmärtää oman toimintansa vaikutuksia muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan. Hänen käyttäytymistään ohjaa tietoisuus siitä, että sosiaaliset, kulttuuriset ja henkiset asiat voivat kasvaa rajattomasti, mutta materiaaliselle kulutukselle maapallo asettaa rajat. 

  • Salonen, A. & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35(1), 4-15.
  • Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen sivistys – kestävä hyvinvoinnin perusta. Natura 51(4), 25–30.
  • Salonen, A. (2012). Sosiaalinen saneeraus – tie ekososiaaliseen sivistykseen. In: Tuula Helne & Tiina Silvasti (eds.), Yhteyksien kirja – Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla. Helsinki: Kansaneläkelaitoksen tutkimusosasto. 134–147.

Kestävä muotoilu

muotoilu

Kestävän muotoilun filosofinen perusta on ajattelussa, jonka mukaan kuluttaminen on materiaalien kiertoprosessiin osallistumista. Kodin, kaupungin, maaperän tai kaatopaikan ei ajatella muodostuvan materiaalien loppusijoituspaikaksi vaan uuden materiaalikierron lähtökohdaksi. Jos jätettä syntyy, on jotakin mennyt pieleen tuotesuunnittelussa. Päästöt puolestaan osoittavat, että tuotantoprosessissa on jotakin vialla. Kestävä palvelumuotoilu on kokonaisvaltaisesti vastuullista. Se lisää palvelunkäyttäjän oman arvon tunnetta ja tarjoaa hänelle uusia ja pitkällä aikavälillä kestäviä merkitysnäköaloja elämään.

  • Salonen, A. (2015). Merkitysnäköaloja avaavat eettiset innovaatiot. Teoksessa Pasi Lankinen, Melissa Rask ja Carina Savander-Ranne (toim.) Suomi nousuun insinööriosaamisella. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 39-41.
  • Kukkapuro-Enbom, I., Enbom, H. & Salonen, A. (2015). Trash Design – oppikirja optimisteille. Helsinki: Dodo+Books.
  • Salonen, A. (2015). Responsible Consumption. Teoksessa Samuel O. Idowu, Niclolas Capaldi, Matthias S. Fifka, Liangrond Zu ja René Schmidpeter. Dictionary of Corporate Social Responsibility. CSR, Sustainability, Ethics and Governance. New York: Springer, 450-451.

Vastuullinen kuluttaminen

vastuullinenkuluttaminen

Vastuullinen kuluttaja murtaa tietoisesti vallalla olevaa osta, käytä ja heitä pois -tyyppistä kuluttamista, jolla on ainoastaan väliaikaisia menestymisen mahdollisuuksia maapallon rajallisesta luonteesta johtuen. Vastuullisen kuluttajan omanarvontunto vahvistuu, sillä hän asettuu kulutusvalinnoillaan osaksi ratkaisuja ongelmien vahvistamisen sijasta. Vastuullinen kuluttaminen on ihmiselle luontaista, sillä tuskin kukaan haluaa lisää lapsityöläisiä meille t-paitoja ompelemaan tai vähän nopeampaa ilmaston muuttumista lapsiamme ja lastenlapsiamme kiusaamaan.

  • Salonen, A., Danielsson, J. Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P., Soininen, H. & Toivola, T. (2015). Seuraamustietoinen kuluttaminen arvoteoreettisessa tarkastelussa. Kulutustutkimus.Nyt 9(1), 3-29.
  • Salonen, A., Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P. & Danielsson, J. (2014). Sustainable consumption in Finland – the phenomenon, consumer profiles and future scenarios. International Journal of Marketing Studies 6(4), 59-82
  • Salonen, A. (2013). Responsible Consumption. In: Idowu, S., Capaldi, N., Zu, L., Das Gupta, A. (Eds.). Encyclopedia of Corporate Social Responsibility. Berlin: Springer, 2048-2055.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2012). The Path towards Planetary Responsibility – Expanding the Domain of Human Responsibility Is a Fundamental Goal for Life-Long Learning in a High-Consumption Society. Journal of Sustainable Development, 5(8), 13-26.

Subjektiivinen hyvinvointi

onnellisuus2

Arvokkaan tarkoituksen tunnistaminen elämälle vapauttaa ihmisen täyden potentiaalin. Elämä maistuu jos kokee elävänsä merkityksellistä elämää, saa ehdottoman hyväksynnän sellaisena persoonana kuin on, sitoutuu arvojen mukaiseen hyvään ja pystyy muuttamaan ajattelua teoiksi. Kokemus oman elämän merkityksellisyydestä lisääntyy toinen toistemme vahvuuksia tunnistamalla.

  • Salonen, A. & Konkka, J. (2015). An Ecosocial Approach to Well-Being: A Solution to the Wicked Problems in the Era of Anthropocene. Foro de Educación 13(19), 19–34
  • Salonen, A. (2015). Vastuullinen maailmasuhde ja sen merkitys hyvän elämän tavoittelussa. UAS Journal 1/2015.
  • Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. In: Juha Hämäläinen (ed.) Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014. Suomen sosiaalipedagoginen seura, 32-62.

Jaettu asiantuntijuus

jaettuasiantuntijuus

Ilman oppimista ei ole edistystä. Oppimista tapahtuu aina ja kaikkialla. Uuden ajan oppimiskulttuurille on tyypillistä, että oppijoita ovat kaikki. Jaetun asiantuntijuuden merkitys voimistuu. Täydellinen oppimisyhteisö on toisin näkemistä ja kokemista kannatteleva yhteisö, jota rikastuttaa yhteisön jäsenten toisiaan täydentävä erilaisuus. Jokainen saa tunnustusta omasta arvokkuudestaan ja kokee ainutlaatuisuutensa voimavaraksi.

  • Salonen, A. & Savander-Ranne, C. (2015). Teacher’s shared expertise at a multidisciplinary university of applied sciences. SAGE Open 5(3), 1-11
  • Salonen, A. Holvikivi, J. Mäkinen, E. (2015). Arvonluomisen pedagogiikalla intohimotyöntekijöitä. UAS Journal 2/2015
  • Salonen, A. & Savander-Ranne, C. (2015). Monialaisen ammattikorkeakoulun opettajien tieto- ja osaamisperusta. Aikuiskasvatus 35(2), 111–123.
  • Salonen, A. (2014). Ammattikorkeakoulun oppimiskulttuuri ja opettajan kompetenssit 2020. In: Päivi Keränen, Risto Säntti, Matti Rantala & Anna-Maria Vilkuna (ed.) Reittejä työelämän murroksessa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 66–71.