Medialle 2018-09-22T10:56:36+00:00

Tutkin kulttuurimurrosta, jonka osa meistä jokainen on kansalaisena ja kansalaisista muodostuvana yhteiskuntana. Fokusoin kestävämpien elämäntapojen omaksumismahdollisuuksiin tekoälyistyvässä yhteiskunnassa, jossa ihmisten kulutustottumukset ja sosiaalisen osallisuuden muodot muuttuvat. Tarkastelukehys muodostuu ihmisenä kasvamisen mahdollisuuksista ajassa, jossa elämän arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemukset saavat yhä enemmän painoarvoa hyvän elämän tavoittelussa.

Uudistuva yhteiskunta

kestavaelama

Seuraavat vuosikymmenet ovat ihmiskunnan historian merkittävimmät. Näihin päiviin asti ihmisen ei ole tarvinnut olla huolissaan aikaansaamistaan muutoksista maapallolla. Nyt pitää, mikäli haluamme, että voimme hyvin ja tulevat sukupolvet voivat olla meistä ylpeitä. Keskeisiä haasteitamme ovat liikkumistavat, ravintoratkaisut ja kulutustottumukset.

  • Salonen, A., Siirilä, J., & Valtonen, M. (2018). Sustainable Living in Finland: Combating Climate Change in Everyday Life. Sustainability 10(1), 104; doi: 10.3390/su10010104
  • Salonen, A. (2018). Passenger´s subjective traffic safety, in-vehicle security and emergency management in the driverless shuttle bus in Finland. Transport Policy 61(1), 106-110
  • Salonen, A. (2017). Uudistuvassa liikkumiskulttuurissa on vain voittajia. Ilmansuojelu 1/2017, 12-13
  • Helne, T. & Salonen, A. (2016). Ecosocial Food Policy – Improving Human, Animal and Planetary Wellbeing. Sustainability: Science, Practice, & Policy, 12(2)
  • Salonen, A. (2016). Tulossa parempaa? Liikkuminen muuttuu palveluksi. UAS Journal 4/2016
  • Salonen, A. & Rouhinen, S. (2015). Vastuullinen maailmasuhde – tulevaisuuden toivoa säilyttävän kulttuurievoluution suunnannäyttäjä. Tiedepolitiikka 3(40), 7-16.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2013). Obstacles to Sustainable Living in the Helsinki Metropolitan Area. Sustainable Cities and Society 8(10), 48-55.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2013). Towards sustainable society – From materialism to post-materialism. International Journal of Sustainable Society 5(4), 374-393.
  • Salonen, A. (2013). Kasvisruokavalion mahdollisuudet kestäviä elämäntapoja tavoiteltaessa. Janus 21(1), 22-40.
  • Salonen, A. & Helne, T. (2012). Vegetarian Diets: A Way Towards a Sustainable Society. Journal of Sustainable Development 5(6), 10–24.
  • Salonen, A. (2010). Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Väitöstutkimus 318. Helsinki: Yliopistopaino

Ekososiaalinen sivistys

sivistys

Ihmiskunnalla ei ole täyttyvällä maapallolla muuta selviytymisen mahdollisuutta kuin omaksua sellainen sivistyskäsitys, jossa hyvää elämää tavoitellaan yhden maapallon rajoissa. Kuinka oppisimme elämään tietoisina oman toimintamme vaikutuksista muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan? Miten rakentaisimme hyvinvointia kun tiedossamme on, että sosiaaliset, kulttuuriset ja henkiset asiat voivat kasvaa rajattomasti, mutta materiaaliselle kulutukselle maapallo asettaa rajat? Mitä tarvitaan lisää ja mitä vähemmän kun haluamme vahvistaa toinen toistemme tyytyväisyyttä, elämän mielekkyyttä ja arvokkuuden kokemusta?

  • Lehtonen, A., Salonen, A. & Cantell, H. (2018). Climate Change Education: A New Approach for a World of Wicked Problems. In: Justin W. Cook (Ed.), Sustainability, Human Well-Being, and the Future of Education. Palgrave McMillan, 339-374
  • Lehtonen, A., Salonen, A., Cantell, H., & Riuttanen, L. (2018). A pedagogy of interconnectedness for encountering climate change as a wicked sustainability problem. Journal of Cleaner Production 199, 860-867
  • Salonen, A. & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus 38(2), 84-101
  • Salonen, A. & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35(1), 4-15.
  • Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen sivistys – kestävä hyvinvoinnin perusta. Natura 51(4), 25–30.
  • Salonen, A. (2012). Sosiaalinen saneeraus – tie ekososiaaliseen sivistykseen. In: Tuula Helne & Tiina Silvasti (eds.), Yhteyksien kirja – Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla. Helsinki: Kansaneläkelaitoksen tutkimusosasto. 134–147.

Kiertotalous

muotoilu

Kiertotalouden perusta on ajattelussa, jonka mukaan tuotanto ja kulutus on materiaalien kiertoprosessiin osallistumista. Kiertotalous edustaa kokonaisvaltaisesti vastuullista ihmisyyttä. Osta, käytä ja heitä pois -tyyppiseen ajatteluun perustuvat ratkaisut tulevat yhä voimallisemmin haastetuiksi maapallon rajallisesta luonteesta johtuen. Kodin, kaupungin, maaperän tai kaatopaikan ei ajatella muodostuvan materiaalien loppusijoituspaikaksi vaan uuden materiaalikierron lähtökohdaksi. Jos jätettä syntyy, on jotakin mennyt pieleen tuotesuunnittelussa, tuotevalmistusprosessissa ja kulutuskäyttäytymisessä. Oma etu ja yhteinen hyvä halutaan yhä useammin yhdistää. Elämyksellisyyden päälle on muodostumassa uusi kerros – merkityksellisyys. Parhaimmillaan kiertotalous lisää siinä mukana olevan ihmisen oman arvon tunnetta ja tarjoaa hänelle uusia ja pitkällä aikavälillä kestäviä merkitysnäköaloja elämään.

  • Salonen, A. (2015). Merkitysnäköaloja avaavat eettiset innovaatiot. Teoksessa Pasi Lankinen, Melissa Rask ja Carina Savander-Ranne (toim.) Suomi nousuun insinööriosaamisella. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 39-41.
  • Kukkapuro-Enbom, I., Enbom, H. & Salonen, A. (2015). Trash Design – oppikirja optimisteille. Helsinki: Dodo+Books.
  • Salonen, A. (2015). Responsible Consumption. Teoksessa Samuel O. Idowu, Niclolas Capaldi, Matthias S. Fifka, Liangrond Zu ja René Schmidpeter. Dictionary of Corporate Social Responsibility. CSR, Sustainability, Ethics and Governance. New York: Springer, 450-451.

Vastuullinen kuluttaminen

vastuullinenkuluttaminen

Vastuullinen kuluttaja murtaa tietoisesti vallalla olevaa osta, käytä ja heitä pois -tyyppistä kuluttamista, jolla on ainoastaan väliaikaisia menestymisen mahdollisuuksia maapallon rajallisesta luonteesta johtuen. Vastuullisen kuluttajan omanarvontunto vahvistuu, sillä hän asettuu kulutusvalinnoillaan osaksi ratkaisuja ongelmien vahvistamisen sijasta. Vastuullinen kuluttaminen on ihmiselle luontaista, sillä tuskin kukaan haluaa lisää lapsityöläisiä meille t-paitoja ompelemaan tai vähän nopeampaa ilmaston muuttumista lapsiamme ja lastenlapsiamme kiusaamaan.

  • Kurenlahti, M. & Salonen, A. (2018). Rethinking Consumerism from the Perspective of Religion. Sustainability 10(7), 2454
  • Salonen, A., Danielsson, J. Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P., Soininen, H. & Toivola, T. (2015). Seuraamustietoinen kuluttaminen arvoteoreettisessa tarkastelussa. Kulutustutkimus.Nyt 9(1), 3-29.
  • Salonen, A., Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P. & Danielsson, J. (2014). Sustainable consumption in Finland – the phenomenon, consumer profiles and future scenarios. International Journal of Marketing Studies 6(4), 59-82
  • Salonen, A. (2013). Responsible Consumption. In: Idowu, S., Capaldi, N., Zu, L., Das Gupta, A. (Eds.). Encyclopedia of Corporate Social Responsibility. Berlin: Springer, 2048-2055.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2012). The Path towards Planetary Responsibility – Expanding the Domain of Human Responsibility Is a Fundamental Goal for Life-Long Learning in a High-Consumption Society. Journal of Sustainable Development, 5(8), 13-26.

Subjektiivinen hyvinvointi

onnellisuus2

Arvokkaan tarkoituksen tunnistaminen elämälle vapauttaa ihmisen täyden potentiaalin. Elämä maistuu kun saa ehdottoman hyväksynnän sellaisena persoonana kuin on, sitoutuu arvojen mukaiseen hyvään ja pystyy muuttamaan omaa ajattelua teoiksi. Kokemus oman elämän merkityksellisyydestä lisääntyy toinen toistemme vahvuuksia tunnistamalla. Silloin toimintamme kytkeytyy itsemme ulkopuolella olevaan saaden samalla merkityksen.

  • Salonen, A. & Konkka, J. (2017). Kun tyytyväisyys ratkaisee. Nuorten suhtautuminen globaaleihin haasteisiin, käsitykset ihanneyhteiskunnasta ja toiveet omasta tulevaisuudesta. Teoksessa Sami Myllyniemi (toim.) Katse tulevaisuudessa, Nuorisobarometri 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion nuorisoneuvosto ja Nuorisotutkimusverkosto, 137-156
  • Salonen, A. & Konkka, J. (2015). An Ecosocial Approach to Well-Being: A Solution to the Wicked Problems in the Era of Anthropocene. Foro de Educación 13(19), 19–34
  • Salonen, A. (2015). Vastuullinen maailmasuhde ja sen merkitys hyvän elämän tavoittelussa. UAS Journal 1/2015.
  • Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. In: Juha Hämäläinen (ed.) Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014. Suomen sosiaalipedagoginen seura, 32-62.

Oppiminen ja asiantuntijuus

jaettuasiantuntijuus

Ilman oppimista ei ole edistystä. Oppimista tapahtuu aina ja kaikkialla. Uuden ajan oppimiskulttuurille on tyypillistä, että oppijoita ovat kaikki. Jaetun asiantuntijuuden merkitys voimistuu. Täydellinen oppimisyhteisö on toisin näkemistä ja kokemista kannatteleva yhteisö, jota rikastuttaa yhteisön jäsenten toisiaan täydentävä erilaisuus. Jokainen saa tunnustusta omasta arvokkuudestaan ja kokee ainutlaatuisuutensa voimavaraksi.

  • Salonen, A. & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus 38(2), 84-101
  • Salonen, A. & Savander-Ranne, C. (2015). Teacher’s shared expertise at a multidisciplinary university of applied sciences. SAGE Open 5(3), 1-11
  • Salonen, A. Holvikivi, J. Mäkinen, E. (2015). Arvonluomisen pedagogiikalla intohimotyöntekijöitä. UAS Journal 2/2015
  • Salonen, A. & Savander-Ranne, C. (2015). Monialaisen ammattikorkeakoulun opettajien tieto- ja osaamisperusta. Aikuiskasvatus 35(2), 111–123.
  • Salonen, A. (2014). Ammattikorkeakoulun oppimiskulttuuri ja opettajan kompetenssit 2020. In: Päivi Keränen, Risto Säntti, Matti Rantala & Anna-Maria Vilkuna (ed.) Reittejä työelämän murroksessa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 66–71.