Medialle2019-10-29T19:39:53+00:00

Asiantuntijuudessani yhdistyy kestävään yhteiskuntaan siirtyminen, kokonaisvaltainen hyvinvointi ja merkitykselliseksi koetun elämän tavoittelu. Lähestymistapani on tieteidenvälinen ja tulevaisuussuuntautunut.

Planetaarinen siirtymä kohti ilmastoneutraaleita yhteiskuntia on käynnissä. Tässä siirtymässä yhteiskunnan eri sektorit ja kansalaisten jokapäiväinen elämä muuttuvat. Voisikohan suomalaisesta yhteiskunnasta tulla tämän maailmansotien jälkeistä aikaa suuremman yhteiskunnallisen siirtymän mallimaa maapallollemme?

Mielenkiinnon kohteenani on kestävämpien elämäntapojen omaksumismahdollisuuksiin tekoälyistyvässä yhteiskunnassa, jossa ihmisten kulutustottumukset ja sosiaalisen osallisuuden muodot muuttuvat. Elämän arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemukset saavat yhä enemmän painoarvoa hyvän elämän tavoittelussa.

Ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan siirtymisessä ei välttämättä ole kyse luopumisesta vaan entistä elämisen arvoisemman elämän saamisesta. Yhteiskunnalliset kestävyyspyrkimykset on mahdollista yhdistää koetun hyvinvoinnin parantumiseen

Elämän merkityksellisimmät asiat ovat runsaita, ehtymättömiä ja kaikkien ulottuvilla. Ne ovat kuitenkin vaikeasti määrittyviä ja mittaroitavia. Siksi on oleellista ottaa puheeksi jokaisessa ihmisessä oleva ainutlaatuisuus, ihmisten välinen luottamus, tyytyväisyys – eli huomion kiinnittäminen siihen, mitä meillä jo on – sekä elämänilo.

Tässä teemoitettu yhteenveto siitä, mitä tutkin:

Kulkutavat, ruoka ja käyttäytymisen muutos

kestavaelama

Seuraavat vuosikymmenet ovat ihmiskunnan historian merkittävimmät. Näihin päiviin asti ihmisen ei ole tarvinnut olla huolissaan aikaansaamistaan muutoksista maapallolla. Nyt pitää, mikäli haluamme, että hyvinvoinnin edellytykset säilyvät ja tulevat sukupolvet voivat olla meistä ylpeitä. Keskeisiä haasteitamme ovat liikkumistavat, ruokatottumukset ja kulutuskäyttäytyminen. Käyttäytymisen muutoksen tarve on ilmeinen.

  • Höysniemi, S. & Salonen, A. (2019). Towards Carbon-Neutral Mobility in Finland: Mobility and Life Satisfaction in Day-to-Day Life. Sustainability 11(19), 5374
  • Salonen, A. & Haavisto, N. (2019). Towards autonomous transportation. Passengers’ experiences, perceptions and feelings in a driverless shuttle bus in Finland. Sustainability 11(3), 588
  • Lehikoinen, E. & Salonen, A. (2019). Food preferences in Finland: Sustainable diets and their differences between groups. Sustainability 11(5), 1259
  • Salonen, A., Siirilä, J., & Valtonen, M. (2018). Sustainable Living in Finland: Combating Climate Change in Everyday Life. Sustainability 10(1), 104
  • Salonen, A. (2018). Passenger´s subjective traffic safety, in-vehicle security and emergency management in the driverless shuttle bus in Finland. Transport Policy 61(1), 106-110
  • Salonen, A. (2017). Uudistuvassa liikkumiskulttuurissa on vain voittajia. Ilmansuojelu 1/2017, 12-13
  • Helne, T. & Salonen, A. (2016). Ecosocial Food Policy – Improving Human, Animal and Planetary Wellbeing. Sustainability: Science, Practice, & Policy, 12(2)
  • Salonen, A. (2016). Tulossa parempaa? Liikkuminen muuttuu palveluksi. UAS Journal 4/2016
  • Salonen, A. & Rouhinen, S. (2015). Vastuullinen maailmasuhde – tulevaisuuden toivoa säilyttävän kulttuurievoluution suunnannäyttäjä. Tiedepolitiikka 3(40), 7-16.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2013). Obstacles to Sustainable Living in the Helsinki Metropolitan Area. Sustainable Cities and Society 8(10), 48-55.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2013). Towards sustainable society – From materialism to post-materialism. International Journal of Sustainable Society 5(4), 374-393.
  • Salonen, A. (2013). Kasvisruokavalion mahdollisuudet kestäviä elämäntapoja tavoiteltaessa. Janus 21(1), 22-40.
  • Salonen, A. & Helne, T. (2012). Vegetarian Diets: A Way Towards a Sustainable Society. Journal of Sustainable Development 5(6), 10–24.
  • Salonen, A. (2010). Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Väitöstutkimus 318. Helsinki: Yliopistopaino

Planetaarinen sivistyskäsitys

sivistys

Kestävyystietoisesti orientoituva kansalainen on omaksunut planetaarisen sivistyskäsityksen, joka rakentuu vastuullisen maailmasuhteen perustalle. Planetaarisesti sivistynyt ihminen löytää joka päivä elämäänsä mielekkyyttä kytkeytymällä ratkaisijan roolissa maailmaan, jonka osana hän elää ja on.  Planetaari on seuraamustietoinen hyvän huomisen tekijä. Hän tunnistaa, että elämän mielekkyys löytyy aineettomien mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Tällaisella vaurastumisella ei ole lainkaan rajoja toisin kuin aineellisella kasvulla väistämättä on yhden planeetan olosuhteissa.

  • Salonen, A. (2019). Transformative responses to sustainability. In: Leal Filho W. (Ed.) Encyclopedia of Sustainability in Higher Education. Cham: Springer
  • Salonen, A. & Hakari, S. (2018). Early Childhood Educators and Sustainability: Sustainable Living and Its Materialising in Everyday Life. Utbilding & Demokrati 27(2), 81-102
  • Lehtonen, A., Salonen, A. & Cantell, H. (2018). Climate Change Education: A New Approach for a World of Wicked Problems. In: Justin W. Cook (Ed.), Sustainability, Human Well-Being, and the Future of Education. Palgrave McMillan, 339-374
  • Lehtonen, A., Salonen, A., Cantell, H., & Riuttanen, L. (2018). A pedagogy of interconnectedness for encountering climate change as a wicked sustainability problem. Journal of Cleaner Production 199, 860-867
  • Salonen, A. & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus 38(2), 84-101
  • Salonen, A. & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35(1), 4-15.
  • Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen sivistys – kestävä hyvinvoinnin perusta. Natura 51(4), 25–30.
  • Salonen, A. (2012). Sosiaalinen saneeraus – tie ekososiaaliseen sivistykseen. In: Tuula Helne & Tiina Silvasti (eds.), Yhteyksien kirja – Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla. Helsinki: Kansaneläkelaitoksen tutkimusosasto. 134–147.

Kiertotalous ja merkitystalous

muotoilu

Kiertotalouden perusta on ajattelussa, jonka mukaan tuotanto ja kulutus on materiaalien kiertoprosessiin osallistumista. Kiertotalous edustaa kokonaisvaltaisesti vastuullista ihmisyyttä. Lineaaritaloudelle tyypilliset osta, käytä ja heitä pois -periaatteen mukaiset ratkaisut tulevat yhä voimallisemmin haastetuiksi maapallon rajallisesta luonteesta johtuen. Kodin, kaupungin, maaperän tai kaatopaikan ei ajatella muodostuvan materiaalien loppusijoituspaikaksi vaan uuden materiaalikierron lähtökohdaksi. Jos jätettä syntyy, on jotakin mennyt pieleen tuotesuunnittelussa, tuotevalmistusprosessissa ja kulutuskäyttäytymisessä. Mutta oma etu ja yhteinen hyvä halutaan yhä useammin yhdistää. Ja elämyksellisyyden päälle on muodostumassa uusi kerros – merkityksellisyys. Parhaimmillaan kiertotalous lisää siinä mukana olevan ihmisen oman arvon tunnetta ja tarjoaa hänelle uusia ja pitkällä aikavälillä kestäviä merkitysnäköaloja elämään.

  • Salonen, A. (2015). Merkitysnäköaloja avaavat eettiset innovaatiot. Teoksessa Pasi Lankinen, Melissa Rask ja Carina Savander-Ranne (toim.) Suomi nousuun insinööriosaamisella. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 39-41.
  • Kukkapuro-Enbom, I., Enbom, H. & Salonen, A. (2015). Trash Design – oppikirja optimisteille. Helsinki: Dodo+Books.
  • Salonen, A. (2015). Responsible Consumption. Teoksessa Samuel O. Idowu, Niclolas Capaldi, Matthias S. Fifka, Liangrond Zu ja René Schmidpeter. Dictionary of Corporate Social Responsibility. CSR, Sustainability, Ethics and Governance. New York: Springer, 450-451.

Seuraamustietoinen kuluttaminen

vastuullinenkuluttaminen

Kulutusseurausten yhä parempi tiedostaminen murtaa  vallalla olevaa osta, käytä ja heitä pois -tyyppistä kuluttamista, jolla on ainoastaan väliaikaisia menestymisen mahdollisuuksia maapallon rajallisesta luonteesta johtuen. Kuluttamisen seurauksista kiinnostuneen vastuullisen kuluttajan omanarvontunto vahvistuu, sillä hän asettuu kulutusvalinnoillaan tietoisesti osaksi ratkaisuja eikä jää ongelmien vahvistajaksi. Vastuullinen kuluttaminen on ihmiselle luontaista, sillä tuskin kukaan haluaa lisää lapsityöläisiä meille t-paitoja ompelemaan tai vähän nopeampaa ilmaston muuttumista lapsiamme ja lastenlapsiamme kiusaamaan.

  • Kurenlahti, M. & Salonen, A. (2018). Rethinking Consumerism from the Perspective of Religion. Sustainability 10(7), 2454
  • Salonen, A., Danielsson, J. Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P., Soininen, H. & Toivola, T. (2015). Seuraamustietoinen kuluttaminen arvoteoreettisessa tarkastelussa. Kulutustutkimus.Nyt 9(1), 3-29.
  • Salonen, A., Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P. & Danielsson, J. (2014). Sustainable consumption in Finland – the phenomenon, consumer profiles and future scenarios. International Journal of Marketing Studies 6(4), 59-82
  • Salonen, A. (2013). Responsible Consumption. In: Idowu, S., Capaldi, N., Zu, L., Das Gupta, A. (Eds.). Encyclopedia of Corporate Social Responsibility. Berlin: Springer, 2048-2055.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2012). The Path towards Planetary Responsibility – Expanding the Domain of Human Responsibility Is a Fundamental Goal for Life-Long Learning in a High-Consumption Society. Journal of Sustainable Development, 5(8), 13-26.

Subjektiivinen hyvinvointi

onnellisuus2

Suomen tarina on ihme. Nousimme äärimmäisestä köyhyydestä äärimmäisen nopeasti. Elämme nyt yltäkylläisyyden keskellä. Toimimme kuitenkin edelleen kuin ongelmanamme olisi äärimmäinen köyhyys. Yltäkylläisyyden ajan suomalaisella on loistavat näytelmän kulissit, mutta ongelmana on elämän juoni. Sitä vasta etsitään. Suorituskeskeisen elämäntavan seurauksena on sisäistä tyhjyyttä ja elämän merkityksettömyyttä. Arvokkaan tarkoituksen tunnistaminen elämälle vapauttaa ihmisen täyden potentiaalin. Kokemus oman elämän merkityksellisyydestä lisääntyy toinen toistemme vahvuuksia tunnistamalla. Silloin toimintamme kytkeytyy rikastavasti itsemme ulkopuolella olevaan maailmaan.

  • Salonen, A. & Konkka, J. (2017). Kun tyytyväisyys ratkaisee. Nuorten suhtautuminen globaaleihin haasteisiin, käsitykset ihanneyhteiskunnasta ja toiveet omasta tulevaisuudesta. Teoksessa Sami Myllyniemi (toim.) Katse tulevaisuudessa, Nuorisobarometri 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion nuorisoneuvosto ja Nuorisotutkimusverkosto, 137-156
  • Salonen, A. & Konkka, J. (2015). An Ecosocial Approach to Well-Being: A Solution to the Wicked Problems in the Era of Anthropocene. Foro de Educación 13(19), 19–34
  • Salonen, A. (2015). Vastuullinen maailmasuhde ja sen merkitys hyvän elämän tavoittelussa. UAS Journal 1/2015.
  • Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. In: Juha Hämäläinen (ed.) Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014. Suomen sosiaalipedagoginen seura, 32-62.

Yhteiskuntaa uudistava oppiminen

jaettuasiantuntijuus

Ilman oppimista ei ole edistystä. Oppimista tapahtuu aina ja kaikkialla. Uuden ajan oppimiskulttuurille on tyypillistä, että oppijoita ja asiantuntijoita ovat kaikki oppimisprosessissa mukana olevat. Erilaiset todellisuuden tulkinnat täydentävät toisiaan. Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Jaetun asiantuntijuuden merkitys voimistuu. Täydellinen oppimisyhteisö on toisin näkemistä ja kokemista kannatteleva yhteisö, jota rikastuttaa yhteisön jäsenten toisiaan täydentävä erilaisuus. Jokainen saa tunnustusta omasta arvokkuudestaan ja kokee ainutlaatuisuutensa voimavaraksi.

  • Salonen, A. & Siirilä, J. (2019). Transformative Pedagogies for Sustainable Development. In: Leal Filho W. (Ed.) Encyclopedia of Sustainability in Higher Education. Cham: Springer.
  • Tapani, A. & Salonen, A. (2019). Myönteisten oppimiskokemusten tekijät ja uudistuva opettajuus ammatillisessa koulutuksessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 21(2), 42-57
  • Siirilä, J., Salonen, A., Laininen, E., Pantsar, T. & Tikkanen, J. (2018). Transformatiivinen oppiminen antroposeenin ajassa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20(5), 39-56
  • Salonen, A. & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus 38(2), 84-101
  • Salonen, A. & Savander-Ranne, C. (2015). Teacher’s shared expertise at a multidisciplinary university of applied sciences. SAGE Open 5(3), 1-11
  • Salonen, A. Holvikivi, J. Mäkinen, E. (2015). Arvonluomisen pedagogiikalla intohimotyöntekijöitä. UAS Journal 2/2015
  • Salonen, A. & Savander-Ranne, C. (2015). Monialaisen ammattikorkeakoulun opettajien tieto- ja osaamisperusta. Aikuiskasvatus 35(2), 111–123.
  • Salonen, A. (2014). Ammattikorkeakoulun oppimiskulttuuri ja opettajan kompetenssit 2020. In: Päivi Keränen, Risto Säntti, Matti Rantala & Anna-Maria Vilkuna (ed.) Reittejä työelämän murroksessa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 66–71.