Edistykseksi mielletään usein vaurauden karttuminen. Syynä voi olla se, että kehittyneitä ja kehittymättömiä yhteiskuntia erotellaan toisistaan tuotannon ja kulutuksen muutosta mittaavan bruttokansantuotteen perusteella.
Huomionarvoista on, että bruttokansantuotteen kasvu on lähes kaikkialla maailmassa yhteydessä ihmisten kokeman stressin lisääntymiseen. Se on myös yksi parhaimmista tilastollisista indikaattoreista liikenneruuhkille, ympäristön saastumiselle, luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle ja elämän edellytykset turvaavien ekosysteemien ehtymiselle. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna voitaisiin puhua bruttokansankulusta.
Todellinen edistys ilmenee yhteiskunnassa ennen kaikkea köyhän ja rikkaan lähentymisenä. Edistyksen mittarina voisi olla vaikka huono-osaisuuden määrä. Mitä vähemmän yhteiskunnassa on huono-osaisuutta, sen edistyneemmästä yhteiskunnasta on kyse.
Edistystä edustavat kaikki ne toimenpiteet, joiden avulla on mahdollista nujertaa hyvän elämän mahdollisuuksia rapauttavia tekijöitä kuten ihmisten välistä epätasa-arvoisuutta, kansanterveydellisiä riskejä, likaisia energiaratkaisuja, tuhlailevia teollisia prosesseja, elämän iloa tukahduttavaa ja latistavaa ilmapiiriä, epätaloudellista taloutta sekä kaikenlaista urautunutta ja vaihtoehtoja näkemätöntä ajattelua.