Kokonaisvaltainen kestävän kehityksen mukainen arjenorientaatio ei ole mikään uusi ja ihmiskunnalle vieras ilmiö, sillä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia intressejä yhdistävä kestävän kehityksen mukainen ihmisen ajattelu ja toiminta oli esimerkillisellä tavalla läsnä jo 1400-luvun islantilaisten lampaiden kasvattajien arjessa.

He huomasivat – ehkä osittain saarivaltion rajallisuuden ansiosta – että ylilaiduntaminen johtaa nopeasti maaperän köyhtymiseen ja eroosioon. Tiedostaessaan toimivan maaperän arvon oman elinkeinonsa harjoittamisen välttämättömänä edellytyksenä, he päättivät lyöttäytyä yhteen ja arvioivat kuinka monta lammasta laidunmaa kestää. Lopulta laidunmaan uusiutumisnopeus määritti toiminnan rajat ja lampaankasvattajat vaalivat yhteisönä heille elinkeinon tarjoavan ekosysteemin elinvoimaisuutta sopeuttaen taloudellisen toimintansa suuruuden luonnon kantokyvyn määrittämiin rajoihin.

Yksinkertaista, mutta vaikeaa.