Ajallemme tyypillisten viheliäisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan uutta näkökulmaa. Luopumis- ja uhrautumispuhe ei haasteitamme ratkaise. Uhkakuvien maalailu on sekin tehotonta. Käyttäytyminen ei muutu.
Otetaan käyttöön ihmisen itsekkyys. Haetaan itsekkäästi syvempiä merkityksiä ihmisenä olemiselle. Itsekkyyttä siinä on se, että ei suostuta elämään ohi omaa elämää. Ei tyydytä määrittelemättömän arvokkaassa elämässä vähään.
Elämän parhaat voimat kannattaa satsata siihen, mikä antaa vahvimmat merkitykset olemiselle. Hyvin nopean inventaarion lopputulos on, että ne asiat eivät ole materiaalisia vaan henkisiä. Ihmisten syvimmät kokemukset eivät hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisella liity materiaalisiin asioihin vaan toisiin ihmisiin ja aineettomaan pääomaan. Kun tavoittelemme kokemusta tämän hetken merkityksen täyteydestä, ei luopumista ja uhrautumista tarvita.
On itsekästä satsata täysillä oman elämän merkityksen maksimointiin aineetonta pääomaa kartuttamalla. Mutta se on sivistynyttä itsekkyyttä, sillä samalla koko planeetta voittaa. On siis keskityttävä rohkeasti siihen, mikä voimistaa tämän hetken merkitystä ja antaa elämälle syvempiä tarkoituksia.
Sosiaalisen vaurauden, aineettoman pääoman tai inhimillisyyden lisääminen ei kuluta planeettamme rajallisia resursseja pätkääkään. Päinvastoin. Sen tyyppistä kulttuuria voimistettaessa kaikki ovat voittajia. Pitkän aikavälin tarkastelussa tämä takaa talouden toimintaedellykset ja rauhan yhä niukkenevien resurssien maailmassa. Se suuntaa taloudellista toimeliaisuutta kiertävämpään, osallistavampaan ja jakavampaan suuntaan siten, että yhteiskunnallista edistystä ilmentää vähäosaisuuden vähyys.
Ihmiset eivät tarvitse valtavia autoja. He tarvitsevat ihailua ja kunnioitusta. He eivät tarvitse jatkuvasti uusia vaatteita. He haluavat tuntea, että muut pitävät heitä viehättävinä, he tarvitsevat jännitystä, vaihtelua ja kauneutta. Ihmiset eivät tarvitse elektronista viihdettä vaan jotakin kiinnostavaa, joka valtaa heidän mielensä ja tunteensa.(*
Tarkemmin aihepiiristä: