Omiin mittoihin kasvaminen on sivistymistä. Ihmisen ainutlaatuisen elämän ehdoton hyväksyminen ja kunnioitus on sivistymisen lähtökohta. Hienoutta on saada kokea olevansa arvokas olento pelkästään ihmisyyden perusteella, ilman suoritteilla todistelua, ilman ansioita. Arvokkuuden kokemus vapauttaa voimaa olla täydempi ihminen.

Ihmisellä on tarve kasvaa omiin mittoihinsa – olla sitä, mitä hän parhaimmillaan omista lähtökohdistaan käsin voi olla. Jos tähän ei päästä, menettää ihminen itse, ympäröivä yhteiskunta ja tulevat sukupolvet jotakin edistykseen oleellisesti kuuluvaa. Sivistymiseen ei välttämättä tarvita tiedettä tai taidetta, mutta ne voivat olla avuksi.

Tieteen periaatteena on eritellä asia tai ilmiö ja lukita se tiettyyn muotoon. Asioiden ja ilmiöiden nimeämisestä on seurauksena sulkeutuma, joka jähmettää tarkastelun kohteen. Sen sijaan taiteen periaatteena on jättää asia tai ilmiö lukitsematta ja antaa kullekin tulkitsijalle vapaus tehdä omanäköisiä havaintoja tarkastelun kohteesta.

Sivistys on ennen kaikkea ennakkoluulojen yli tulemista. Sivistys väistää kaikkia pelkistettyjä ja lukkoonlyötyjä määrittelyjä. Ajallemme tyypillinen yksinkertaistaminen ja samanlaistaminen saa aikaan hallinnan tuntua, mutta tyhjentää elämän merkityssisällöt. Kovaäänisten yksinkertaistusten takaa paljastuu sisällöllistä tyhjyyttä, josta seuraa elämän tarkoituksettomuutta.

Sivistyminen on minän ja maailman välinen prosessi. Tässä prosessissa ihminen määrittyy osana ympäröivää todellisuutta ja samalla tavoittelee eri tavoin olemista ja vallitsevan ylittämistä. Sivistys ei pelkästään jää uusintamaan vanhaa vaan se tähtää kokonaan toisenlaiseen.

Sivistynyt ihminen ylittyy todellistamaan itseään tuoreilla tavoilla.

Järjen, tunteen ja mielikuvituksen yhdistelmästä kehkeytyy ehtymätöntä edistystä, jota vastaan haraa kaikenlainen pelkistäminen, latistaminen ja kutistaminen.

Ihmisen, yhteiskunnan ja maapallon väliseen suhteeseen sisältyy mahdollisuuksia, jotka voivat kehittyä, suuntautua tai kitua ja lopulta tukahtua. Ilman uutta luovaa sivistymistä kulttuurievoluutio pysähtyy. Olemassaolevat tavat olla ihminen ja muodostaa yhteiskunta jähmettyvät staattiseen tilaan. Sen sijaan sivistyneessä ympäristössä jokainen yltää omaan parhaaseensa ja joskus sen yli.