Toimeliaitten kansalaisten sivistysyhteiskunta

Stressin kokeminen on voimakkainta niissä maissa, joissa tuotannon ja kulutuksen määrä on suuri. Suomessa masennus on suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Se vei yhdeksän keski-iältään 45 vuotiasta suomalaista eläkkeelle tänäänkin.

Kaikin voimin materiaalisiin elämän päämääriin tähtääminen pitää kiireisenä. Olemme tottuneet ajattelemaan, että televisioiden tuumakoon kasvaminen, tietokoneiden nopeuksien parantuminen ja puhelimien lisääntyvä älykkyys on pelkästään myönteistä kehitystä. Tosiasiassa niiden yhteys kansalaisten kokemaan hyvinvointiin voida jäädä kovin löyhäksi. Asiaa havainnollistaa seuraava esimerkki kahdesta erilaisesta kansalaisesta(*.

Melinda asuu 160 m2 asunnossaan vauraassa kaupunginosassa Yhdysvalloissa. Hän taittaa aikaa vievät työmatkansa maasturillaan. Melinda toimii tupakkayhtiön toimitusjohtana. Hänen vuosipalkkansa on vähän alle keskivertotupakkayhtiön toimitusjohtajan palkan verran eli 10 miljoonaa euroa. Hänellä ei juuri ole aikaa ystäville, perheelle tai harrastuksille. Hänen subjektiivinen hyvinvointinsa on suhteellisen heikkoa siitä huolimatta, että hänen toimillansa on erittäin myönteinen vaikutus maan bruttokansantuotteeseen.

Manfred asuu paritalossa taajamassa Yhdysvalloissa. Hän pyöräilee työhönsä lähialueella sijaitsevaan ajatushautomoon, jossa hän toimii tutkijana. Hänen vuosiansionsa ovat alle 80 000 euroa. Intensiivisestä työpanoksestaan huolimatta hänellä on aikaa tavata ystäviään, saattaa tytär kouluun aamuisin ja panna hänet nukkumaan iltaisin. Hän myös harrastaa lenkkeilyä lähialueen puistoalueella. Manfredin kokemus elämän mielekkyydestä on suhteellisen hyvä. Hänen toimeliaisuutensa välitön vaikutus maan bruttokansantuotteeseen on kuitenkin korkeintaan 1/100 Melindan vastaavasta vaikutuksesta.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on haasteena yhdistää objektiivista ja subjektiivista lähestymistä. Kuinka osattaisiin entistä selkeämmin kohdistaa politiikkatoimet siten, että kansalaisten elinvoimaisuus vahvistuisi? Kuinka rakennettaisiin toimeliaitten kansalaisten sivistysyhteiskuntaa?

Aivan ilmeisesti tulevaisuudessa tarvitaan entistä enemmän huomion kiinnittämistä siihen, millaisesta asennoitumisesta ja suhtautumisesta syntyy ihmisen toimintatahto. Kuinka kansalainen asettuisi omilla vapailla valinnoillaan ratkaisijan rooliin tulevaisuuden haasteiden suhteen. Miten hän tunnistaisi oman paikkansa yhteiskunnassa? Mikä ylevöittäisi mielen ja saisi haltioitumaan elämästä?

*) Graham, C. (2011). The Pursuit of Happiness. An Economy of Well-Being. Washington: Brookings Institution Press

By | 2018-04-24T05:37:54+00:00 2018-04-24|