Ihmisenä kasvaminen perustuu oppimisen avulla saavutettavaan toivoon paremmasta huomisesta. Kasvatuksen merkitys häviää, jollemme määrittele millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tavoittelemme.
Antroposeenissa – ihmisen ajassa – inhimillisen kasvun ja oppimisen päämääräksi määrittyy sellainen sivistynyt ihminen, joka vaalii ihmiskunnan hyvän elämän mahdollisuuksia. Keskeistä on se, että huolehdimme elämänedellytyksistä ja ihmisoikeuksien toteutumisesta, jotta kulttuurimme voisi kukoistaa.
Väestön kasvun ja kulutuskeskeisten elämäntapojen seurauksena maapallon rajallisuus hahmottuu vuosi vuodelta selkeämmin. Ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset intressit eivät ole pitkän aikavälin kestävyyttä tavoiteltaessa samanarvoisia. Rajallisen maapallon olosuhteissa luonnon elinvoimaisuus määrittää ihmisyhteisön ja talouden menestymisen mahdollisuudet, sillä kaikki ihmisen tarvitsema materiaalinen hyvä otetaan luonnosta ja palautetaan luontoon. Arvokkaan elämän mahdollisuudet ja ihmisoikeudet turvaamalla luodaan taloudelle menestymisen mahdollisuuksia. Talous on väline hyvinvoinnin tavoittelussa – ei itseisarvo. Tämä hierarkia on tulevaisuuden toivoa synnyttävän sivistyksen perusta.
Ekososiaalinen sivistys on inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä sellaisista ihmisenä olemisen oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen maailmasuhde on kokonaisvaltaisesti vastuullinen. Vastuullinen maailmasuhde rakentuu myötätunnosta, kohtuullisuudesta, kyvyistä tasavertaiseen vuorovaikutukseen sekä seuraamustietoisesta käyttäytymisestä.
Ekososiaalisesti sivistynyt kansalainen ymmärtää oman toimintansa vaikutukset muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan niin lähellä kuin kaukanakin. Hän myös toimii ymmärryksensä mukaan myötätuntoisesti ja osallisuutta edistäen.
Ekososiaalisesti sivistyneet kansalaiset muodostavat kestäviin elämäntapoihin ja kulttuurin johtavan yhteiskunnallisen muutoksen perustan. Tämän muutoksen seurauksena siirrytään kestävään hyvinvointiyhteiskuntaan. Kestävässä hyvinvointiyhteiskunnassa arvokkaan elämän vaaliminen toteutuu ennakoivasti, ettei elämän ekologinen perusta murru tai etteivät ihmisoikeuksien toteutumisen edellytykset heikkene.