Mitä on tieto ja tietäminen nykyaikana? Jokaisen meidän todellisuuden tulkinta jää vajaaksi. Tarvitsemme toisiamme löytääksemme enemmän totuudenmukaisen käsityksen olevaisesta. Tiedon määrän ylittäessä hallintakykymme tarvitsemme kykyä erottaa oleellisen epäoleellisesta. Siinä voimme auttaa toisiamme.
Jaetumpaa asiantuntijuutta edellyttää myös se, että tieto on sirpaleista. Se sijaitsee digitaalisissa verkostoissa ja on sosiaalisesti jakautunutta. Maailmaa myönteiseen suuntaan muuttavat innovaatiotkin syntyvät yhä usemmin poikkitiedollisissa kohtaamissa, joissa erilaiset näkökulmat haastavat toisiaan.
Määrällisten tavoitteiden saadessa lisää sijaa uhkaa elinvoima ja toiminnan resilienssi kärsiä. Meistä tulee haavoittuvaisia ja kilpailullisempia. Kilpailu on kuitenkin omiaan heikentämään yhteistoimintaa. Asiantuntijuutemme asettuu tilaan, jossa on ristivetoa.
Ristivedon vähentämiseksi on hyvä tiedostaa ne tekijät, jotka parantavat asiantuntijana kehittymistämme ja ovat kustannustehokkaita. Jos huomiota kiinnitetään seuraaviin kolmeen tekijään ovat kaikki voittajia: palaute, vertaisoppiminen ja metakognitiiviset taidot (myönteisyyden säilyttäminen, vastoinkäymisten kääntäminen voimavaraksi, oppimaan oppiminen jne.).
Millaisen organisaation me muodostamme? Yksi keskeisimpiä uhkia on laadullisen kehittämisen kaventuminen määrälliseksi lisäämiseksi. Yksinomaan määrällisten tavoitteiden varaan virittäytynyttä organisaatiota uhkaa sisäänpäin käpertyminen ja voimattomuus. Riittämättömyyden tunteen saadessa lisää sijaa tulee tilalle uupumusta ja turhautumista. Rohkea itsestä ulospäin suuntautuminen ja oman ajattelun avartaminen on asiantuntijaorganisaation menestyksen avaintekijä. Se ei kuitenkaan ole mahdollista ilman luottamuksen kulttuuria.
Tarvitsemme sellaisen toimintakulttuurin voimistamista, jossa luotamme täysillä toisiimme.