Ihmiskunta on pyrkinyt rakentamaan hyvinvointiaan aikojen saatossa kolmella erilaisella lähestymistavalla. Varhaisin tiedossa oleva tapa on keräily ja metsästys. Sen jälkeen yleistyivät maatalousvaltaiset yhteisöt. Viimeiset 200 vuotta inhimillinen hyvinvointi on perustunut teollistumisen tuomien mahdollisuuksien varaan.
Siirtyminen kestävyysperustaiseen hyvinvointiajatteluun on seuraava ihmiskunnan edessä oleva haaste luonnonvarojen ehtyessä, saasteiden määrän saavuttaessa planeettamme kantokyvyn rajat ja ihmisten välisen eriarvoisuuden lisääntyessä. Tässä siirtymisessä on kyse perusteellisesta arvoihin, asenteisiin ja käyttäytymiseen liittyvistä muutoksista.
Kestävyysperustainen aikakausi muuttaa ihmisen ajattelun ja toiminnan painopistettä materialismista postmaterialismiin, kilpailusta yhdessä toimimiseen ja yksilökeskeisyydestä yhteisöllisyyteen.