Poliittiset päättäjät, elinkeinoelämä ja media arvioivat hyvinvointia bruttokansantuotteen, kuluttajien luottamuksen tai osakemarkkinoiden kehityksen avulla kapea-alaisesti. Subjektiivisen hyvinvoinnin (onnellisuus) ydin jää näillä mittaustavoilla tavoittamatta. Väitän, että merkityksen ja tarkoituksen löytäminen nyt käsillä olevaan hetkeen on kaikkein olennaisinta elämässä. Siihen ei päästä kiinni määrällisellä lisäämisellä vaan laadullisella parantamisella.
Koska ihmisen kokema subjektiivinen hyvinvointi on vain väljästi kytköksissä tuotannon ja kulutuksen määrään, tarvitaan siis hyvinvointiajattelun avartamista. Määrällisen lisäämisen sijasta keskeistä on ymmärtää entistä paremmin laadullisia hyvinvointitekijöitä. Onnellisuuden jäljille päästään kiinnittämällä huomiota ymmärretyksi tulemisen kokemuksiin ja mahdollisuuksiin toteuttaa itseä omana erityisenä persoonana. Sen sijaan määrällisen lisäämisen kulttuurissa ihmisen osa yhteiskunnassa kaventuu työssäkäymiseksi ja kuluttamiseksi.
Laadullisiin tekijöihin huomiota kiinnittämällä näkökulmaa on mahdollista laajentaa kokonaisvaltaisemman ihmisyyden tarkasteluun. Tällöin saadaan ote siihen, mikä loppujen lopuksi on tyytyväisyyden ja merkitykselliseksi koetun arjen kannalta oleellista (sen jälkeen kun ihmisen perustarpeet on jo tyydytetty). Esimerkiksi varmuus siitä, että kuuluu yhteisöön, jonka tietää tarvittaessa auttavan, lisää koettua tyytyväisyyttä yhtä paljon kuin kotitalouden tulojen kolminkertaistuminen. Huomioarvoista on myös se, että bruttokansantuote on yksi parhaimmista tilastollisista indikaattoreista hyvinvointia rapauttaville asioille kuten liikenneruuhkille, ympäristön saastumiselle, kansalaisten kokemalle stressille, luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle ja elämän edellytykset turvaavien luonnon ekosysteemien ehtymiselle.
Lisää aiheesta: http://hidastaelamaa.fi/2014/09/maarallisesta-lisaamisesta-laadulliseen-parantamiseen/