Se lisääntyy, mistä puhutaan – pitäisikö keskittyä elämän sisällöllisen rikkauden löytämiseen?

Se lisääntyy, mistä puhutaan. Ja se, mistä vaietaan, näyttää jäävän toteutumatta. Jokaisessa ihmisessä oleva ainutlaatuisuus on mahdollisuus, joka meillä yhteiskuntana on. Sen esiinsaamisesta pitäisi puhua? Siitä, kuinka jokaisessa ihmisessä on jotakin pysäyttävän myönteistä.

Vallalla oleva edistysajattelu on luonteeltaan olemassaolevan koneiston rasvaamista. Se on vanhan parantelua maailmassa, jossa tarvitaan kokonaan uusia ajatuksia ja tekoja. Uuteen kurkottaminen onnistuu kun autetaan toisiamme olemaan kaikkea sitä, mitä kukin meistä voi parhaimmillaan olla.

Suomi on yksi maailman parhaiten järjestäytyneitä yhteiskuntia(*. Meillä jos kellä on mahdollisuus tunnistaa elämälle suurempia tarkoituksia, kuin elämän kaventaminen suoritteiden määrän lisäämiseen viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta. Niin ei enää elämän voima vahvistu, sillä olemme jo suomalaisessa yhteiskunnassa saavuttaneet kutakuinkin kaiken sen, mitä elämän kulissien rakentamisen avulla on mahdollista saavuttaa.

Hienot kulissit ovat hyvä asia, mutta näytelmää ei ole olemassa ilman juonta. Edistysajattelun kapeutta osoittaa se, että tähtäämme näytelmän kulissien rakentamiseen, vaikka olisi jo mahdollista siirtyä kirjoittamaan ylevän elämän juonta. Milloin olemme riittävän vauraita antamaan ainutkertaiselle elämälle sille kuuluvat sisällölliset rikkaudet?

Saisimmeko toisissamme olevia mahdollisuuksia enemmän esiin siirtämällä painopistettä välineistä päämääriin? Välineet – kuten teknologiat ja talouskasvu – ovat olemassa jotakin varten. Siitä huolimatta vallalla on välineellinen edistyspuhe – päämääriin keskittymisen sijaan.

Mikä on se suurempi hyvä, jota tavoitellaan? Jos ei sitä määritellä, ei kansalaisella ole syytä elää. Jokainen meistä haluaa olla olemassa jotakin itseään suurempaa tarkoitusta varten.

Keskitymme aineelliseen menestymiseen, vaikka elämän kukoistaminen on jotakin avarampaa ja ylväämpää. Mitä jos siirtäisimme painopistettä talouskasvupakosta siihen, kuinka poistaisimme huono-osaisuuden yhteiskunnasta.

Tai pitäisikö käydä kiihkotonta keskustelua vaikkapa siitä, kenelle nuorille rakennettu yhteiskunta olisi huono? Vai onko ikääntyvälle paras mahdollinen yhteiskunta juuri se, jota loppujen lopuksi haluaisimme olla rakentamassa? Jos näin on, miksemme ota asiaa puheeksi ja ryhdy tekoihin.

Tulevaisuuden toivo rakentuu sen varaan, mikä on runsasta, ehtymätöntä ja kaikkien ulottuvilla. Runsaisiin ja ehtymättömiin asioihin satsaamisessa on kyse sellaisen inhimillisen kapasiteetin vahvistamisesta, joka nostaa kansakunnan ryhdin ylvääseen asentoon. Silloin huomion kohteiksi otetaan asiat, jotka ovat niin arvokkaita, että niiden rahallistaminen pienentää ne. Mistä tässä on kyse?

Kyse on jostakin paljon ylevämmästä kuin päätöksestä oleskella työpaikoilla joka päivä kuusi minuuttia pidempään. Kyse on jokaisen mahdollisuudesta saada tunnustusta arvokkuudestaan sellaisena kuin on – ilman ehtoja. Silloin saadaan esiin sitä hyvää, jota jokaisessa ihmisessä on. Sinussa, minussa ja meissä jokaisessa. Jokaisessa ihmisessä oleva ainutlaatuisuus on ainoa todellinen voimavara, joka yhteiskunnalla on käytettävissään.

Elämän sisällöllisen rikkauden löytämisessä on kyse elämän ilon lisääntymisestä, sillä kukaan ei lausu päämääräkseen tympeyden lisääntymistä. Kyse on luottamuksen rakentamisesta eri tavoin ajattelevien ihmisten välillä, sillä ilman sitä ei ihmisten välistä rauhanomaista yhteiseloa ole. Ja vihanpitoa ei kukaan halua, sillä siinä elämä tuhlautuu. Kyse on tyytyväisyyden voimistamisesta, sillä tyytymättömyyden lisääntymistä ei kukaan lausu elämän päämääräkseen.

Näihin asioihin keskittyminen auttaa tavoittelemaan hyvinvointia niistä lähteistä, jotka rakentavat toivoa herättävää tulevaisuutta planeetalla, jonka luonnonvarat ja päästöjen sitomiskapasiteetti ovat rajalliset. Kyse hyvän huomisen rakentamisessa ei ole luopumisesta vaan entistä elämisen arvoisemman elämän saamisesta.

Mutta se, mikä rakentaa elämisen arvoista elämää taittuu vain vaivoin numeroilla mitattavaan muotoon. Sen vuoksi siitä kannattaa puhua. Muutoin elämän ainutkertaisuus kaventuu suureiksi.

Kukoistavan ihmissuhteen, työpaikan ja yhteiskunnan idea on siinä, että tunnistamme toistemme ainutlaatuisuutta ja teemme sitä näkyväksi. Kaikkein tavoiteltavinta on saada toinen ihminen kokemaan itsensä vahvaksi. Onnistuja on se, joka saa toisen ylittämään itsensä – yltämään johonkin sellaiseen, jonka ei tiennyt olevan itselle mahdollista.

Tällainen vaurastuminen rikastuttaa meitä kaikkia, sillä kyse ei ole kilpailun avulla tunnistetuista voittajista ja häviäjistä vaan jokaisessa ihmisessä olevan ainutlaatuisuuden esiinsaamisesta.

Jokaisessa olevan hyvän varaan rakennetaan ylväs tulevaisuus. Tästä pitäisi puhua, sillä puheeksiottamisessa on maailmaa muuttavaa voimaa. Se, mikä sanotaan ääneen, alkaa jo toteutua…

*) Suomi on maailman vakain valtio, lukutaitoisin maa ja poliittisesti vapain yhteiskunta. Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä, riippumattomin oikeuslaitos, vakaimmat pankit ja vähiten äitiyskuolemia. Ks. Fragile States Index 2019; The Global Competitiveness Report 2019; Freedom in the World 2019; World’s Most Literate Nations 2016; Rule of Law Index 2019; The Legatum Prosperity Index 2018; Social Progress Index 2019; World Health Statistics 2019

By |2020-02-10T17:25:49+00:002020-02-09|