Talouskasvu perustuu luottamukseen. Kuluttajien ja sijoittajien luottamusta heikentää kuukausi kuukaudelta enemmän kaksi asiaa:
a) Ekologinen kestämättömyys, mikä ilmenee esimerkiksi turpeen ja kivihiilen kaltaisten uusiutumattomien ja saastuttavien energian lähteiden varassa toteutuvana tuotantona.
b) Sosiaalinen kestämättömyys, mikä ilmenee ihmisarvoa loukkaavilla tavoilla tuotettujen tuotteiden ja palvelujen arkipäiväistymisenä.
Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä talous on ainoa kasvua tuova vaihtoehto, joka ihmiskunnalla on vielä käytettävissä. Edelläkävijäyritykset ovat tämän jo oivaltaneet, mutta yllättävän yleistä on edelleen menneen ajan ratkaisujen varaan rakentaminen, vaikka sen tien päässä ei valoa näy. Saattaa olla, että vakaa talous on realistisempi tavoite kuin kasvava talous, sillä ennemmin tai myöhemmin on tuotteiden hintoihin hinnoiteltava niiden tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuvat ekologiset ja sosiaaliset haitat nykyistä todenmukaisemmin.
Ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen näkökulman limittymistä havainnollistaa viimepäivien esimerkki Pekingistä. 5.-6.12.2011 satoja lentoja peruttiin ilman saasteiden vuoksi. Pääasiallinen syy lentämisen estävään savusumuun on hiilen avulla tuotettu energia. Tämän luokan päästöt lienee vastaansanomaton terveysriski myös ihmisille. Noin kolmannes suomalaisten hiilidioksidipäästöistä syntyy maamme rajojen ulkopuolella pääasiassa Aasiassa. Siinä mielessä myös suomalainen kulutus on yhteydessä näihin Kiinassa ilmeneviin ekologisiin ja sosiaalisiin haittoihin, joita talouskasvun tavoitteluun liittyy. Aasiasta on tullut tehdasalueemme, jossa tuotetaan vaatteemme, elektronisten laitteittemme komponentit ja osa kuluttamastamme ravinnosta.
Ks. http://www.channelnewsasia.com/stories/afp_asiapacific/view/1169475/1/.html