Varovaisuusperiaate ja uusien innovatiivisten sovellutusten nopea käyttöönotto ovat ristiriidassa. Tämä ilmenee esimerkiksi nanoteknologiassa.

Yksi yleisimmin käytetty nanopartikkeli on titaanidioksidi. Perinteisestä titaanidioksidista ei ole dokumentoituja haittoja ihmiselle toisin kuin nanoteknologiaan perustuvasta titaanidioksidin muodosta. Nanoteknologiaan perustuvaa titaanidioksidipitoista vettä hiirille 5 päivää juotettaessa havaittiin niiden DNA:n ja kromosomien vaurioituneen. Titaanidioksidin nanoteknologiaan perustuvaa muotoa käytetään ns. edistyksellisissä hammastahnoissa ja kosmetiikassa sekä elintarvikkeissa.

Nanotekniikan sovellusmahdollisuudet ovat valtaisat kuten nanohiili, joka on terästä kovempaa ja kuusi kertaa sitä kevyempää. Myös lääkeaineiden täsmäkuljetus ihmisen elimistössä on esimerkki nanotekniikan sovellusmahdollisuuksista. Muutaman millimetrin miljoonasosan kokoiset nanohiukkaset (ihmisen hius on noin 80 000 nanometriä paksu) pääsevät elimistöömme keuhkojen, ihon ja ruoansulatuselimistön kautta. Ne pystyvät vereen päästyään ohittamaan ihmisen puolustusjärjestelmän esteitä. Hiukkasten pääsy ihmisen elimistöön saattaa johtaa vakaviin sairauksiin kuten keuhkotulehduksiin ja verenkiertoelimistön häiriöihin. Erityistä huolta ovat herättäneet mangaanihiukkaset, jotka pääsevät hengitysilmasta nenän kautta suoraan aivoihin ja saattavat kerätä ympärilleen proteiiniplakkia. Säikeisten plakkien on todettu olevan yhteydessä Alzheimerin tautiin.

Varovaisuusperiaatteen mukaan toimeen pitää tarttua, vaikka täyttä tieteellistä näyttöä ongelman laadusta tai laajuudesta ei ole. Peruuttamattomia muutoksia mahdollisesti aiheuttavista toimista tulee pidättäytyä kokonaan. Ihmisen perimään liittyvät mahdolliset muutokset ovat luonteeltaan peruuttamattomia.

Lähteet:

Koponen, J. (2008). Näkymätön uhka – nanohiukkanen. Kemia-Kemi, 35, 24–27.

Shand, H., & Wetter, K. (2006). Kutistuva tiede, johdatus nanotekniikkaan. Teoksessa Worldwatch Institute, Maailman tila 2006. Helsinki: Gaudeamus, 110–128.

Song, Y., Li, X., & Du, X. (2009). Exposure to nanoparticles is related to pleural effusion, pulmonary fibrosis and granuloma. European Respiratory Journal 134(3), 559-567. Available www.ersj.org.uk/content/34/3/559.full.pdf+html

Trouiller, B., Reliene, B., Westbrook, A., Solaimani, B. & Schiestl, R. (2009). Titanium Dioxide Nanoparticles Induce DNA Damage and Genetic Instability In vivo in Mice. Cancer Research 69(22), 8784-8789. Available http://cancerres.aacrjournals.org/content/69/22/8784.full.pdf+html