Jos tavoittelemme pitkällä aikavälillä kestävää, ehtymätöntä ja elinvoimaista hyvinvointiyhteiskuntaa, tarvitsemme ajattelutavan muutosta. Muutoksen suuntaviivat on kiteytettävissä neljään teesiin seuraavasti:
I TEESI
Siirrytään vallitsevasta heikosta kestävyysajattelusta vahvaan kestävyysajatteluun määrittelemällä poliittiselle päätöksenteolle hierarkia:
– Tärkeintä on elämän edellytysten turvaaminen, joka toteutuu luonnon ekosysteemien elinvoimaisuus varmistamalla
– Toiseksi tärkeintä on tinkimätön ihmisarvon puolustaminen polarisoituvassa maailmassa, jonka stabiilisuutta horjuttaa ihmisten välisen eriarvoisuuden lisääntyminen
– Kolmanneksi tärkeintä on vakaan talouden vaaliminen
II TEESI
Siirrytään erojen osoittamisen sijasta yhteisten näkemysten varaan rakentamiseen. Lähes jokainen ihminen on yhtä mieltä seuraavista asioista:
– Olemme riippuvaisia luonnosta ja toisista ihmisistä
– Ihmisten välistä tasavertaisuutta pitää edistää
– On tärkeää vaalia demokratiaa, väkivallattomuutta ja rauhaa
III TEESI
Siirretään painopistettä hyvinvointia luovien rakenteiden tutkimisesta subjektiivisen hyvinvoinnin ymmärtämiseen. Perustarpeiden tyydyttymisen jälkeen tyytyväisyys elämään ei enää lisäänny pelkästään vaurastumiseen keskittymällä – tarvitaan merkitysnäköaloja, jotka synnyttävät mielekkyyttä ja tarkoitusta tähän käsillä olevaan hetkeen.
IV TEESI
Siirretään painopistettä atomistisesta elämän orientaatiosta kohden systeemistä orientaatiota
– Tarkastellaan meitä ympäröivää todellisuutta vastakkain asettuvien yksityiskohtien sijasta systeeminä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen
– Siirrytään mustavalkoisesta vastakkainasettelusta pohtimaan mitä tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän hyvän elämän elämiseksi