Jo suhteellisen pienetkin muutokset vauraiden maiden kansalaisten käyttäytymisessä vähentävät globaalissa tarkastelussa tehokkaasti luonnonvarojen käyttöä ja hillitsevät ilmastonmuutosta.

Hyvää elämää tavoitellaan kuluttamisen mahdollisuuksia lisäämällä. Kaivoksista, metsistä ja pelloilta saaduista luonnonvaroista jalostetaan hyödykkeitä ihmisten käyttöön.

Liikepankkien velkavivutuksen, valtionvelan ja yksityisten lainojen avulla otetaan käyttöön resursseja, joita ei ole käyttöhetkellä olemassa. Näin kuluttamista kiihdytetään talouskasvun luomiseksi.

Talouskasvu edellyttää aina luonnonvarojen hyödyntämistä muodossa tai toisessa. Haasteeksi muodostuu se, että maapallo ei ole rajaton ja ehtymätön.

Hyvän tulevaisuuden varmistamiseksi vaurastuneiden maiden ihmisten kulutustottumukset ovat avainasemassa. Maailman vauraimman viidesosan (1,4 miljardia ihmistä) kulutus vastaa yli 80 prosenttia luonnonvarojen käytöstä ja saastumisesta.

Tämä on yli 60 kertaa enemmän kuin maailman köyhimmän viidenneksen kulutus. Teollisuusmaassa syntyvän ihmisen rasitus planeettamme kantokykyyn on verrattavissa 15–150 kehittyvässä maassa syntyvän lapsen rasitukseen.

Jos ylikuluttamiseen haluttaisiin puuttua, voitaisiin huomiota kiinnittää vaikkapa seuraaviin asioihin:

  1. Siirrytään suunniteltuun vanhenemiseen perustuvasta tuotannosta pitkäikäisten ja päivitettävien tuotteiden valmistukseen ja käyttämiseen. Askeleita tähän suuntaan voidaan ottaa pitkillä takuilla, jolloin vastuu tuotteen kestämisestä säilyy valmistajalla. Myös palvelujen luominen omistamista korvaamaan auttaa pääsemään eroon kertakäyttömäisen heikkolaatuisista tuotteista.
  2. Luodaan mahdollisuuksia yhteisomistamiselle sekä kulutushyödykkeiden vuokraamiselle ja lainaamiselle
  3. Ohjataan tuotantoa ja kulutusta ihmisen perustarpeisiin(* kohdentuvaksi. Konkreettinen toimi voisi olla vaikkapa luksustuotteiden verottaminen.
  4. Rajoitetaan mainontaa paikoissa, joissa kansalaisilla ei ole mahdollisuutta valita, mitä he katselevat.
  5. Lyhennetään työviikon pituutta, jotta työtä riittäisi kaikille.

*) Perustarve on tarve, joka yhdistää kaikkia maailman ihmisiä. Tyypillisesti tällöin puhutaan puhtaasta vedestä, ruuasta, suojasta, itsensä kehittämisestä ja terveydestä huolehtimisesta.