Ihmisen jälkeä tällä planetaalla kutsutaan kulttuuriksi. Se on luonteeltaan henkistä tai aineellista eli joko softaa tai hardwarea. Tietoon perustuva ihmisen jälki edustaa aineetonta henkistä pääomaa, kuten suunnittelutyötä tai säveltämistä. Materiaan perustuvaa ihmisen jälkeä puolestaan edustavat esimerkiksi rakennukset, laitteet ja tavarat. Käytännössä ihmisen aikaansaannoksissa usein yhdistyy henkinen ja materiaalinen ulottuvuus.
Ihminen on kestävän kehityksen toimija. Kestävä kehitys on sellaisen kulttuurin luomista, joka ylläpitää tulevien sukupolvien toimintamahdollisuuksia. Kulttuurinen kestävyys tuo kestävän kehityksen perinteiseen kolmijakoon (ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen) lisäarvoa ihmisen aikaansaannosten historiaa korostamalla. Vaikka kehitys on tulevaisuussuuntautunutta, se ei ole irrallaan menneisyydestä.
Kulttuuri pitää siis käsitteellisesti sisällään taloudellisen kestävyyden ja sosiaalisen kestävyyden. Kulttuuriperinnön säilyttämisen näkökulmasta tarkasteltuna kulttuuriin sisältyy myös ekologinen kestävyys. On väkinäistä tasapäistää kulttuurinen kestävyys neljänneksi kestävän kehityksen ulottuvuudeksi kulttuurin laveuden vuoksi. Myös kestävän kehityksen käsitteellinen ja ennen kaikkea käytännöllinen toiminnan tason haaste helpottuu jos kehityksen kestävyyttä tavoitellaan kulttuurisena muutoksena, jossa huomioidaan yhtä aikaa ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia näkökulmia.
Nämä kolme edellä mainittua kestävän kehityksen tekijääkään eivät ole samanveroisia. Hierarkia on selvä, sillä loppujen lopuksi ihminen ja ihmisen talous on täysin luonnosta riippuvaista: kaikki ihmisen tarvitsema otetaan luonnosta ja lopulta palautetaan luontoon. Ekologinen kestävyys on näin ollen kaikkein oleellisin tekijä. Talous on väline hyvinvoinnin saavuttamiseksi ja sen tulee palvella ihmisen parasta. Se on näin ollen renki. Eli sosiaalinen ulottuvuus on toiseksi eniten painoarvoa saava kestävän kehityksen tekijä, taloudellisen ulottuvuuden jäädessä painoarvoltaan vasta kolmanneksi palvelijan rooliin tuottamaan hyvinvointia. Markkinaehtoistunut maailmanmeno kuitenkin hämärtää tätä hierarkiaa.