Tuotteiden valmistuksesta ja käytöstä johtuvien ulkoisvaikutusten sisällyttäminen hintoihin on tulevaisuuden toivoa tuottavaa politiikkaa. Halvalla ei kannata myydä mitään sellaista, josta seuraa yhteiskunnalle suuret kulut. Käytännössä kyse on esimerkiksi siitä, että terveyshaittoja lisäävän roskaruuan olisi oltava kallista ja terveyttä edistävän ruuan halpaa.
Millainen ravinto olisi sitten halpaa ja millainen kallista jos kuluttamaamme ravintoon liittyvät ulkoisvaikutukset otettaisiin hinnoissa nykyistä paremmin huomioon? Hintojen pitäisi peilata seuraavia kustannuksia lisääviä tai vähentäviä asioita (tai asioita, jotka ovat rahalla arvottamisen ulottumattomissa):
• ravinnon terveyshyödyt tai -haitat
• oman alueen elinvoimaisuuden lisääntyminen tai väheneminen
• globaalin ruokaturvan edistäminen tai heikentäminen
• luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen tai turmeleminen
• tuotantoeläinten hyvinvointi tai pahoinvointi
• ilmastonmuutoksen torjuminen tai pahentaminen
Edellisen perusteella selvää on, että tulevaisuudessa kolme asiaa muuttuvat ravintoratkaisuissamme:
(a) Paikallisesti tuotettua ruokaa suositaan enemmän kuin nyt.
(b) Lihan osuutta ruokavaliossa vähennetään.
(c) Luonnonmukaisesti tuotetun ruoan osuutta lisätään.
Tarkemmin aiheesta:
PS.
Poliittisen ohjauksen merkitys on ratkaisevaa kestävää yhteiskuntaa rakennettaessa. Vapaista markkinoista tunnetun Yhdysvaltojen presidentin toimisto toteaa, että ”koska hiileen perustuvan energian hinnassa ei ole huomioitu sen käytöstä johtuvia kokonaiskustannuksia tai hiilidioksidipäästöistä syntyviä taloudellisia haittoja, päätyvät markkinat ratkaisuihin, joissa syntyy liikaa hiilidioksidia. Tämän markkinavirheen (market failure) vuoksi tarvitaan yhteiskunnallista ohjausta hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseksi, jotta ilmastonmuutoksen vahinkoja taloudelle ja luonnolle voidaan rajoittaa” (Executive Office of the President of the United States 2014, 1).