Väestönkasvu on usein otsikoissa perimmäisenä ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvänä ongelmana. Väitän, että massakulutuksen valtavirtaistuminen kaikkialla maailmassa ja usko sen tuomaan hyvinvointiin on vieläkin merkittävämpi haaste. Muutama perustelu:
a) Vaurain viidennes maailman väestöstä (1,4 miljardia ihmistä) kuluttaa 60 kertaa enemmän kuin köyhin viidennes.
b) Vauraassa länsimaassa syntyvä lapsi tuottaa 15-150 kehitysmaassa syntyvän lapsen verran rasitusta elämää ylläpitäville luonnon ekosysteemeille.
c) Väestönkasvu on jo uusimpien trendien valossa vakiintumassa 9-10 miljardin tuntumaan. Eli asia on jo hallinnassa ainakin jos sitä verrataan massakulutuksen tuomaan uhkaan.
Massakulutusta ei vielä aktiivisesti kyseenalaisteta. Ehkä emme miellä itseämme siihen joukkoon kuuluviksi? Muutokset alkavat usein oman mukavuusalueen häiriintymisestä, mikä on epämiellyttävää. Massakulutusta tarvitaan talouskasvua tuomaan ja talouskasvu nähdään ainoana tienä hyvinvoinnin saavuttamiseen. Materiaalisesti köyhille maille talouskasvu tuottaakin kehitystä, joka lisää hyvinvointia. Sen sijaan materiaalisesti rikkaissa maissa talouskasvun varaan rakentuva arki alkaa jo tuottaa pahoinvointia?