Luottamusta herättävä talous edellyttää periksiantamatonta eettisyyttä kuluttajilta ja tuottajilta, sillä talouden rakenteet eivät ole moraalisia toimijoita. Ne sallivat elämän perustan muodostavien ekosysteemeiden tuhoutumisen ja ihmisarvoa loukkaavat hyödykkeiden tuotantotavat.

Talouskasvun käyttövoimana toimiva ihmisten tyytymättömyys – halu saada koko ajan uutta ja enemmän – ohjaa ajankäyttöämme ja vähentää mahdollisuuksiamme rakentaa todellista hyvinvointia, kuten ihmisten välisiä yhteyksiä. Vanhojen kulttuureiden viisauksiin liittyy ajatus siitä, että jos tietää, mikä on tarpeeksi, on rikas. Minkä verran on tarpeeksi meille suomalaisille?

On vastenmielistä, että pakkotyö, lapsityö ja epäinhimilliset työskentelyolosuhteet liittyvät yhä useammin tavanomaisiin päivittäin käyttämiimme hyödykkeisiin, elintarvikkeisiin ja energiaan. Viimeaikainen keskustelu verikännyköistä, tappajafarkuista ja energiayhtiöiden energian lähteiden alkuperästä on osoitus siitä, mihin pelkästään talouden kasvua tavoitteleva päätöksenteko johtaa. Vapautuminen kasvun pakosta jatkaa aristoteleeläistä perintöä toimien ihmisen onnellisuuden ja henkisen kehittymisen ehtona.