Suomalaisessa elämänmenossa keskitytään ihmisten väliseen kilpailuun ja vaurauden tavoitteluun sen sijaan, että rakentaisimme ihmisten välistä yhteyttä ja yhdessä toimimista. Läpimaterialisoituneessa arjessamme ohitamme kiireeseen vedoten todelliset hyvinvoinnin tekijät kuten ystävyyden ja yhteisöllisyyden.
Yhteisöllisyyden luoma luottamus ja toivo kannattelee kuitenkin ihmistä enemmän kuin materiaalisen hyvinvoinnin tuottama vauraus. Ihmisten välinen terve riippuvuus toteutuu toisistamme huolehtimisen ilmapiirissä, sillä vastuu estää ahneuden, tuhlauksen ja vääristyneen vallankäytön vaikutuksia.
Paikallistaloudessa yhteisö, paikkakunta tai seutu vähentää riippuvuuttaan maailmantaloudesta siten, että alueen voimavaroja hyödynnetään tuotteiden, palvelujen, ruoan ja energian tuottamisessa. Kestävän kehityksen mukainen elinkeinoelämä tukee paikallisen kulttuurin säilymistä ja voimauttaa yksilöitä ja yhteisöjä toimimaan omaan vaikutuspiiriinsä kuuluvien ihmisten ja yhteisöjen parhaaksi. Talouden painopiste siirtyy tuotannosta palveluihin.
Vahva paikallistalous saattaa yhteen tuottajan ja kuluttajan. Se on luonteva tapa lisätä talouden läpinäkyvyyttä, kuluttajien luottamusta ja maaseutujen elinvoimaisuutta. Paikallistalous luo ihmisten välistä yhteenkuulumisen tunnetta, joka on loppujen lopuksi hyvinvoinnin todellinen perusta. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaista kasvua tavoiteltaessa mahdollisuutena on paikalliseen palvelutalouteen satsaaminen. Se ylläpitää sosiaalista ja ekologista kestävyyttä paremmin kuin hyödykkeiden tuotanto ja myynti.