Nykyaikaa leimaa se, että kaukanakin meistä asuvat ihmiset ja yhteiskunnat ovat yhä useammin osa elämänpiiriämme. Mutta koskevatko samat moraalinormit kaikkia ihmisiä? Olemmeko samalla tavalla vastuussa sukulaisistamme kuin maapallon toisella puolella asuvista ihmistä? Entä vastuumme eläimistä, kasveista ja elämää ylläpitävistä ekosysteemeistä? Millä eliölajilla on arvoa, kärpäsillä, hyttysillä, ampiaisilla vai ketuilla, vai ovatko ne kaikki arvokkaita? Voidaanko kasvi- ja eläinlajeista joidenkin antaa kuolla sukupuuttoon yrittämättä estää sitä? Entä turvesoiden kohtalo, raaka-aineiden tuottaminen kehitysmaista pilkkahintaan ja ilmastonmuutos? Mikä on oleellista ja mikä ei?
Velvollisuutemme luontoa ja luonnossa vallitsevaa elämää kohtaan voidaan perustella kahdesta näkökulmasta katsottuna. Perinteisen antroposentrisen mallin mukaan velvollisuutemme perustuu siihen, että se on kaiken inhimillisen elämän edellytys. Biosentrinen näkökulma pitää luontoa itsessään arvokkaana riippumatta sen ihmiselle tuottamasta hyödystä tai mielihyvästä.
Kuka sitten kantaa vastuuta ja mistä? Ovatko rikkaiden maiden kansalaiset kollektiivisesti vastuussa köyhien maiden kansalaisten hyvinvoinnista? Emme ehkä ole vastuussa maapallon toisella puolella elävistä ihmisistä siten, että meidän pitäisi matkustaa sinne välittömästi rakentamaan sadevedenkeräysjärjestelmiä, mutta voimmeko hyväksyä heidän elinolosuhteidensa vaarantamisen omalla elämäntavallamme? Yksilön vapauden kunnioittaminenhan sisältää ajatuksen siitä, että jokainen ihminen voi valita itselleen mieluisan elämäntavan. Ja kuka vastuun loppujen lopuksi kantaa, poliittiset päätöksentekijät, elinkeinoelämä vai yksittäinen ihminen?
Koska olosuhteet, kulttuuriperinne ja elintavat ovat hyvin erilaisia eri puolilla maapalloa, niin vaihtelevat myös ihmisten käsitykset hyvästä elämästä. Suomalaisen liikemiehen näkemyksen mukaan hyvän ja onnellisen elämän elämiseen tarvitaan ehkä eri asioita kuin päiväntasaajan maanviljelijän mielestä.
Oikeudenmukaisuus toteutuu kun arkisen valinnan kriteerinä on heikoista heikoimman aseman parantuminen.