Onnellisuudessa on läsnä omahyväisyyttä ja itsekeskeisyyttä. Siksi sen tavoittelu ei kannattele elämää optimaalisesti. Onnellisuuden ja itsemurhien yhteys onkin ollut kummajainen hyvinvointitutkimuksissa.
Ihmisen suurin haaste on elämän merkityksettömyys. Tarkoituksettomuus saa sijaa elämän kokemusten pirstaloituessa. Mitättömyyden ja elämän tarkoituksettomuuden kokemukset eivät poistu onnellisuutta tavoittelemalla.
Suorituskeskeinen kulttuuri kärjistää tilannetta – ihmisen arvoa määritellään sillä, mitä kukin meistä on saanut aikaiseksi elämänsä aikana. Kun siihen vielä lisätään ajatus siitä, että riittävästi on vähän enemmän, ollaan aikamoisessa keskeneräisyyskamppailussa oman itsen kanssa. Ja vaikenemisen kulttuuri ei tietenkään yhtään tilannetta helpota.
Väitän, että onnellisuuden tavoittelusta kannattaa luopua ja siirtyä merkitysten jahtaamiseen. Miksi näin? Siksi, että elämän tarkoituksen tavoittelu kannattelee ihmisen elämää onnellisuuden tavoittelua enemmän. Se alkaa suurten kysymysten tekemisellä. Miksi olen olemassa? Miksi teen sitä, mitä teen? Millaisia merkityksiä elämä minulle tarjoaa?
Merkitykselliseksi koettu elämä perustuu oman itsen ylittämiseen. Will Durantin mukaan ”elämän merkitykselliseksi kokeminen on sitä, että oma elämä on suhteessa johonkin itseä suurempaan”. Ernest Dimner totesi, että ”elämä on antanut monia mahdollisuuksia päästä yli omahyväisyydestä ja itsekkyydestä, ja siitä olen erittäin kiitollinen”.
Myös Mahatma Gandhin mukaan olemassaolon merkitys kiteytyy epäitsekkyyteen – siihen, että ”palvelee kaikkea elävää”. Leo Tolstoi tunnisti uskon jumaluuteen parhaiten suuriin kysymyksiin vastauksia antavaksi ratkaisuksi hänelle. Tolstoin mukaan ”usko antaa äärettömiä vastauksia ihmiselämän äärellisyyteen – merkityksiä, joita ei voi tuhota kärsimys, ahdistus tai kuolema”.
Omaan itseen tutustuminen on elämän pituinen projekti. Sitä on luonnollisesti myös elämän tarkoituksen tavoittaminen. Mutta jo matkalla olo lisää elämänpoltetta vaikka itse tavoitteeseen – elämän tarkoituksen löytämiseen – ei yltäisi. Merkityksellisyyden kokemukset muodostuvat rikastavassa suhteessa johonkin oman itsen ulkopuolella olevaan. Siinä avarrutaan ulospäin.
Matka kohti merkityksellistä elämää alkaa siitä, että oma osaaminen pistetään määrätietoisesti ja periksiantamattomasti palvelemaan sitä, mitä maailma tarvitsee. Jokaisen osaamisilla on paikka tässä missiossa. Tarpeita on helppoa havaita. Maailma ei ole valmis. Avartuminen omasta itsestä ulospäin on avain tarkoituksen tavoittamiseen.
Tarkemmin aihepiiristä:
Baumeister, R., Vohs, K., Aaker, J., Garbinsky, E. (2013). Some Key Differences between a Happy Life and a Meaningful Life. Journal of Positive Psychology, 8(6), 505-516
Huta, V. (2016). Eudaimonic and hedonic orientations: Theoretical considerations and research findings. In J. Vittersø (Ed.), Handbook of Eudaimonic Well-being. Springer.
Huta, V., & Ryan, R. M. (2010). Pursuing pleasure or virtue: The differential and overlapping well-being benefits of hedonic and eudaimonic motives. Journal of Happiness Studies, 11(6), 735-762.
Oishi, S & Diener, E. (2014). Residents of Poor Nations Have a Greater Sense of Meaning in Life Than Residents of Wealthy Nations. Psychological Science, 25(2) 422–430
Smith, E. (2017). The Power of Meaning. Crafting a Life That Matters. London: Rider.