Hyvä tulevaisuus edellyttää edistymisen, eteenpäin menemisen ja myönteisen kehityksen uusiksi ajattelua. Jotta vakiintuneen ajattelun saisi tuupattua kohti uutta, voisi vaikka kysyä, että millainen olisi rakkauden lävistämä ihmiselämä, yhteiskunta tai maailma? Olisiko rakkaudella roolia hyvän tulevaisuuden tekemisessä?
Valistuksen aika käynnisti kehityskulun, jossa ihmisten ja yhteiskuntien edistymisen ehdoksi muodostui tieto ja järkiperäisyys. Tästä seurasi paljon hyvää. Päästiin eroon useista maailmantulkinnoista, jotka olivat vaillinaisia – jopa harhaisia. Sellaisia, jotka eivät kestäneet kriittistä tarkastelua.
Valistuksen ajan edistystarina perustui hallintaan. Ihminen pyrki saamaan otteen maailmasta ja hallitsemaan sitä. Mutta nykyaikana tiedämme, että pitäisi oppia elämään sopusoinnussa ympärillä olevan maailman kanssa.
Eikö ole luontevaa ajatella, että rakkaus on yksi niistä asioista, jotka lisäävät maailmaan eheyttä, sopusointua ja harmoniaa? Olisiko jopa niin, että jokseenkin kaikki olisi paremmin jos rakkautta olisi enemmän omassa henkilökohtaisessa elämässä, yhteiskunnassa ja maailmassa?
Rakkaus luo yhteyksiä. Se korjaa sitä, mikä on vahingoittunut tai mennyt rikki. Rakkaus ylläpitää elämää. Rakkaus on enemmän kuin mihin sanat riittävät.
Jos rakkaus on näin moniulotteisesti hyvään tulevaisuuteen liitettävissä, voisi kysyä auttaisiko rakkauden lisääntyminen pääsemään eroon nykyaikaa vaivaavista ongelmista? Olisiko rakkauden lisääntyminen ratkaisu köyhyyden poistamiseen, sotien kitkemiseen, ilmastonmuutoksen hillintään, kuudennen sukupuuttoaallon pysäyttämiseen ja luonnonvarojen hupenemiseen?
Rakkaus tulee eläväksi ihmisen ja maailman välissä – siinä suhteessa, joka sinulla ja minulla on ympärillämme olevaan maailmaan. Rakkaus tarvitsee kohteen, joka puhuttelee ja on merkityksellinen. Paulo Freire toteaa, että “I do not believe in loving among women and men, among human beings, if we do not become capable of loving the world.”
Rakkaudellisessa maailmassa olemisessa on ennen kaikkea kyse siitä, että tietoisesti merkityksellistetään ympärillä olevaa todellisuutta. Merkityksellistämistä tarvitaan, sillä merkityksettömän asian tai ilmiön rakastaminen on vaikeaa. Minulle maailman rakastaminen on sitä, että tunnistan oman elämäni kietoutuneisuuden muuhun elämään ja ymmärrän entistä tosiasiaperusteisemmin, millainen maailma on.
Rakkaus ei sulje pois tietoa ja järkiperäisyyttä. Päinvastoin. Lisääntyvä tieto saa havahtumaan esimerkiksi siihen, että tässä ja nyt elämäni on riippuvaista siitä hapesta, jota kasvit valmistavat. Eikö olisi typerää olla arvostamatta, kunnioittamatta ja rakastamatta sitä, joka minua pitää elossa juuri nyt?
Mitä rakkaus on? Rakkauden täsmällinen sisällöllinen määritteleminen on hankalaa. Ilman tarkkaa määrittelyä myös rakkaudellisuudessa tapahtuvia muutoksia on vaikeaa osoittaa. Mutta kun rakkauden kiteyttää mitattavissa olevaan muotoon, tuppaa se kutistumaan pienemmäksi kuin mitä se todellisuudessa on. Rakkaus on itsessään arvokasta.
Mutta onko rakkaus liian iso asia ohitettavaksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja kansalaisten jokapäiväisessä elämässä? Onko rakkaus niin oleellinen asia hyvän elämän kannalta, että siinä tapahtuvia muutoksia pitäisi pystyä osoittamaan todeksi? Ilman asian tai ilmiön operationalisointia muutoksen osoittaminen on vaikeaa tai mahdotonta.
Monia asioita on mahdollista mitata niiden monimutkaisesta luonteesta huolimatta. Elämään tyytyväisyys on yksi hankalasti määrittyvistä asioista. Silti elämään tyytyväisyyteen pääsee kiinni vaikka niin, että pohtii kuinka tyytyväinen on omaan elämäänsä kokonaisuutena kouluarvosanalla 4–10 mitattuna.
Monitulkintaisuutta on myös merkitykselliseksi koetussa elämässä. Silti on mahdollista kysyä itseltä, että kuinka arvokkaaksi ja merkitykselliseksi kokee oman elämänsä kouluarvosana-asteikolla 4–10.
Pitäisikö rakkauden mittaaminen aloittaa kysymyllä itseltä kuinka rakkauden lävistämää jokapäiväinen oma elämä keskimäärin on? Ja antaa tämä arvio kouluarvosanalla 4-10.
Ilman rakkautta ihmisten, yhteiskuntiemme ja planeettamme elinvoima rapautuu ja elämä lakastuu. Rakkaudellinen maailmassa oleminen on edistyksen ehto, sillä ihminen syö, juo ja hengittää ympärillään olevaa maailma. Hän elää jatkuvassa riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteessa muun olevaisen kanssa. Siksi rakkauden lisääntyminen on edistymistä.
Rakkauden maailmaa muuttavan voiman voi todentaa kuvittelemalla tulevaisuuden, jossa rakkautta ei enää olisi. Tai toisinpäin: Kuvittele rakkauden lävistämä yhteiskunta. Millainen olisi se Suomi, jossa rakkautta olisi 10 prosenttia enemmän kuin nyt? Millaisessa yhteiskunnassa silloin eläisimme? Mitkä asiat olisivat toisin kuin nyt?