Ekososiaalinen sivistyskäsitys on kestävän ja elinvoimaisen yhteiskunnan perusta. Siinä kestävän kehityksen osa-alueet muodostavat tiedeperustaisen hierarkian vahvan kestävyysajattelun mukaisesti. Hierarkia perustuu siihen tosiasiaan, että ihmiselämä edellyttää useiden ekologisten tekijöiden olemassaoloa:
- Hengityskelpoinen ilma ja juomakelpoinen vesi luovat perustan ihmisen olemassaololle syntymän ensi minuuteista lähtien.
- Kasvien pölytykset ja maaperän hedelmällisyys varmistavat, että ihmisellä on ruokaa syötäväksi.
- Ilmaston vakaus ja maa-alueiden asuinkelpoisuus takaavat elinkelpoisten alueiden olemassaolon.
- Luonnonvarat ovat ihmiselämässä keskeisiä, sillä kaikki ihmisen tarvitsema materiaalinen hyvä otetaan luonnosta (vesistöt, metsät, pellot, kaivokset) ja palautetaan luontoon.
Tiedeperustaisen kestävyysajattelun mukaan ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen dimensio eivät siis ole samanarvoisia. Ihmiselämän ekologisen perustan välttämättömyys on luonnontieteellinen tosiasia. Tämän kiistattoman tosiasian lisäksi toinen hyvän elämän perusta on sosiaalinen oikeudenmukaisuus, joka palautuu jokaisen ihmisen tinkimättömään arvoon. Ihmisen tinkimätön arvo – joka saadaan ihmiseksi syntymisen perusteella – perustuu ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Ihmisen näkökulmasta hyvä elämän toteutuminen planeetallamme järjestyy näin:
- Ilman ekologista perustaa ihmistä ei voi olla olemassa.
- Ilman yhteisöjä ja yhteiskuntia ei voi olla olemassa sosiaalisia toimintoja, kuten taloutta.
Ekososiaalinen sivistyskäsitys on siis ekologisen ja sosiaalisen sivistyksen liitto, jossa elämän ekologisen perustan vaaliminen yhdistyy sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Elämän ekologinen perusta on ihmiselämälle välttämätöntä ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on arvokkaan ihmiselämän ehto. Sen sijaan talouden ihminen voi halutessaan järjestellä monilla eri tavoilla. Se ei ole sidottu yhteen kiveenhakattuun muotoon. Kestävä talous rakentuu elämän ekologisen perustan ja ihmisten välisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varaan.
Monin tavoin kriisiytyvässä ajassa on siis kaksi periksiantamatonta asiaa, joiden varaan rakentuu hyvä tulevaisuus. Ne ovat (a) elämän edellytysten säilymisestä huolehtiminen, ja (b) ihmisoikeuksista kiinnipitäminen. Nämä kaksi asiaa ovat itseisarvoisia. Kaikki muu voi liikkua? Ja pitääkin liikkua?
Aiheesta lisää:
- Foster, R., Mansikka-Aho, A. & Salonen, AO. (2022). Ekososiaalinen sivistys osallistumisen, vaikuttamisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen pohjana. Teoksessa Hienonen, N., Nilivaara, P. Saarnio, M. & Vainikainen, M-P. (toim.) Laaja-alainen osaaminen koulussa: ajattelijana ja oppijana kehittyminen. Helsinki: Gaudeamus, 204-217
- Foster, R., Salonen, AO. & Keto, S. (2019). Kestävyystietoinen elämänorientaatio pedagogisena päämääränä. Teoksessa Tero Autio, Liisa Hakala ja Tiina Kujala (toim.) Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa: Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press, 121-143
- Foster, R., Salonen, AO., & Sutela, K. (2022). Taidekasvatuksen ekososiaalinen kehys: kohti kestävyystietoista elämänorientaatiota. Kasvatus 53(2), 118-129
- Korhonen, M., & Saari, A. (2023). Ekososiaalinen sivistys kääntämisen prosesseina työväenopistossa. Aikuiskasvatus, 43(4), 230–242.
- Keto, S., Foster, R., Pulkki, J., Salonen, AO., & Värri, V-M. (2022). Ekososiaalinen kasvatus: Viisi teesiä ratkaisuehdotuksena antroposeenin ajan haasteeseen. Kasvatus & Aika 16(3), 49-69
- Laininen, E. & Salonen, AO (2024). Sivistys kriisiytyvässä ajassa. Futura 24(3), 47-51
- Laininen, E. (2018). Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20(5), 16–38
- Mathlin, V. (2018). Mitä on ekososiaalinen sivistys ja mikä yhteys sillä on sivistyksen käsitteeseen? Oulu: Oulun yliopisto.
- Salonen, AO. (2014). Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. Sosiaalipedagogiikka 14, 32-62.
- Salonen, AO. (2014). Ekososiaalinen sivistys – kestävä hyvinvoinnin perusta. Natura 51(4), 25-30.
- Salonen, AO. (2013). Ekososiaalinen sivistys kulttuurin kulmakiveksi. Teoksessa Marja Laine ja Paula Toivanen (toim.) Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä. Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja 6, 40-69.
- Salonen, AO. (2012). Sosiaalinen saneeraus – tie ekososiaaliseen sivistykseen. Teoksessa Tuula Helne & Tiina Silvasti (toim.), Yhteyksien kirja – Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla. Helsinki: Kansaneläkelaitoksen tutkimusosasto. 134-147.
- Salonen, AO. & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35(1), 4-15.
- Soutsalmi, A. (2024). Ekososiaalisen sivistyksen tutkija: Sivistys on kykyä käyttää tietoa oikein. Tietysti.fi, Suomen Akatemia