Lyhennelmä Helsingin seudun Kauppakamarin, Metropolian, Espoon kaupungin ja Leppävaaran Rotaryklubin 10.9.2013 järjestämässä ”Kestävä talous ja hyvinvointiyhteiskunta” -seminaarissa pidetystä puheenvuorosta.
Maailman talousfoorumin mukaan merkittävin lähitulevaisuuden uhka on sosiaalinen, nimittäin ihmisten välisen eriarvoisuuden lisääntyminen. Kasvavat tuloerot ovat negatiivisessa yhteydessä hyvinvoinnin kannalta merkittäviin yhteiskunnallisiin tekijöihin kuten kansalaisten keskinäiseen luottamukseen, mielenterveyteen, väkivallan määrään ja ylipainoisuuteen.
Ekologiset haasteet ovat vieläkin suuremmat. Olemme ajautumassa maailmaan, jossa elämän edellytykset luhistuvat. On huomattavan epätaloudellista esimerkiksi suosia sellaista maataloutta, jonka toiminta uhkaa mehiläisten meille tähän asti ilmaiseksi tarjoaman pölytyspalvelun jatkuvuutta. Kolmasosa käyttämästämme ravinnosta kun edellyttää pölyttäjien olemassaoloa. Luonnon monimuotoisuuden uhraaminen lyhyen aikavälin voittoja tavoiteltaessa on kuin miinan virittämistä tuleville sukupolville. Jos luonnon ekosysteemipalveluja kaatuu useita yhtä aikaa, saattaa koko ihmislajin selviytyminen olla vaikeaa. Tosiasia on, että kvartaaliajattelun mukaisesti toimiva lyhytnäköinen globaalitalous on kytkenyt meistä jokaisen osalliseksi prosessiin, joka johtaa peruuttamattomiin muutoksiin planeetallamme.
Pitkän aikavälin suuntautuminen luo vakautta ja estää talouden ekososiaalisen perustan murtumista. Luonnonvarojen laajamittaiseen hyödyntämiseen perustuva materiaalinen vaurautemme ei kestä kriittistä tarkastelua, mikäli emme saa rajallisia luonnonvaroja kiertämään. Kyse on yksinkertaisesta periaatteesta: Jos kylpyammeesta pääsee vettä pois enemmän kuin hanasta tulee uutta vettä tilalle, laskee ammeen veden pinta. Ennemmin tai myöhemmin amme on tyhjä. Uusiutumattomien luonnonvarojen kohdalla tilanne on erityisen haastava, sillä esimerkiksi metalleja ei tule maapallomme lainkaan lisää – ammeen hana on kiinni ja sen tulppaa avataan uusien kaivoksien muodossa päivä päivältä enemmän.
Maapallon luonnonvarat ja saasteiden sietokapasiteetti ovat rajallisia. Luottamusta herättävän liiketoiminnan ekologisena lähtökohtana on ajattelu, jonka mukaan jätteet ovat osoitus virheellisesti tuotesuunnittelusta. Päästöt puolestaan osoittavat, että tuotantoprosessissa on virhe. Cleantech-sektorin osaamisessa on kyse juuri tämän ajattelun soveltamisesta liiketoimintaan. Kasvun mahdollisuudet ovat huomattavat, sillä esimerkiksi Maailman energiajärjestön mukaan yhden euron sijoittaminen puhtaaseen energiaan tuottaa jo vuoden 2020 jälkeen yli neljä euroa. Sen sijaan OECD:n laskelmien mukaan kestävyyttä edistävien ratkaisujen siirtäminen vuoteen 2020 aiheuttaa yhteiskunnille 50 prosenttia suuremmat väistämättömät kustannukset vuoden 2050 jälkeen. Näitä kustannuksia ovat fossiilisen energian käytöstä johtuvan ilmastonmuutoksen vaikutukset ilmastopakolaisuuteen, ihmisten terveyteen, sähköverkkoihin, ydinvoimaloihin, kiinteistöihin ja teihin. Esimerkiksi rajuilman kaataman sähköverkon korjaamisessa vastuuta ei voida siirtää seuraavalle hallituskaudelle vaan pitää toimia nopeasti, vaikka rahaa ei tuntuisi löytyvän.
Kansantalouden kannalta on suoranaista typeryyttä, että epäterveellinen ravinto on halvempaa kuin terveellinen. Pitkällä aikavälillä sairauksien hoitoon kuluu enemmän rahaa kuin terveellisen ravinnon avulla luotuun hyvinvointiin. Silmiä avaavaa on se, että nykyään liikalihavuus on globaalissa tarkastelussa jo suurempi ennenaikaisten kuolemien syy kuin ravinnon puute. Kestävässä yhteiskunnassa kuluttaja ostaa halvinta ja saa viisaan vero-ohjauksen ansiosta parasta. Ihmisarvoa mitätöivissä olosuhteissa ja luonnonvaroja tuhlaten tehdyt hyödykkeet ovat kestävässä yhteiskunnassa kalliita aivan niin kuin niiden kuuluukin. Tällä hetkellä tämä ei vielä toteudu Suomessa.
Teollisen aikakauden alku oli radikaalia läpinäkyvyyden aikaa. Kaikki tuotettiin lähellä ja tiedettiin mistä raaka-aineet tulivat ja ketkä valmistukseen osallistuivat. Jos kyläseppä huijasi, häneltä ei enää nauloja tilattu. Myös nykyajassa on nähtävissä kuluttajan vallan lisääntyminen, sillä tieto liikkuu yhä laajemmalle ja tehokkaammin sosiaalisen median pienentäessä maailman mittasuhteita. Tuotantoon liittyvä epäkohtien suuri määrä on havahduttanut meidät romahtavien vaatetehtaiden ja hevosenlihaskandaalien muodossa. Haluamme entistä enemmän tietää mistä kaakao tulee ja kuka kännykän meille valmistaa ja millaisissa olosuhteissa. Tästä seuraa muutospainetta tuottajalle, sillä tuotanto ja kulutus ovat täysin toisiinsa kytkeytyneitä. Yritys, jonka tuotteita tai palveluja ei käytetä, ei ole kannattava.
Epätaloudellisen talouden torjuminen edellyttää verotuksen painopisteen rohkeaa siirtämistä työn verottamisesta kuluttamisen verottamiseen. Jos samalla hyödynnetään vero-ohjausta siten, että hyödykkeiden ja palvelujen kuluttamisen ulkoisvaikutukset sisällytetään hintoihin mahdollisimman kattavasti, ollaan jo pitkällä yhteiskunnan keskeisten rakenteiden uudistamisessa. Kuluttamiseen liittyvien ekologisten ja sosiaalisten haittojen hinnoittelemattomuus on nimittäin tehnyt hyödykkeistä keinotekoisesti halpoja. Tämän vuoksi perunapellon vieressä sijaitsevan päiväkotimme lapsille tarjotaan ruuaksi hollantilaisia tai puolalaisia perunoita.
Elinkeinoelämän reilut ja avoimet toimintatavat ja yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuminen lisäävät kuluttajan kokemaa luottamusta. Kyse on ihmisen arvokkuuden periksiantamattomasta vaalimisesta kaikissa tuotantoketjun vaiheissa. Tiedostavasta kuluttamisesta on tullut keskeinen maailmaa muuttava voima, sillä esimerkiksi vuonna 2012 reilu kauppa kasvoi Suomessa 48 prosenttia. Millään perinteisellä liiketoimintasektorilla ei tällaisia kasvulukuja ole nähty aikoihin. Kuluttajien tietoisuuden lisääntyessä ekologisesti ja sosiaalisesti kestämättömällä tavalla toimivat yritykset joutuvat vaikeuksiin, mikä on jo nähtävissä.
Edelläkävijäyritys kohtaa tosiasiat sellaisina kuin ne ovat ja puuttuu epäkohtiin ilman vanhanaikaista peittelyä ja vähättelyä. Erityinen haaste on energiantuotannossa, sillä esimerkiksi sähköauto ei ole kestävä ratkaisu niin kauan kuin sen sähkö tuotetaan kivihiiltä polttamalla. Kivihiilellä tuotetun energian terveyshaittojen suuruudeksi arvioidaan Suomessa 71–169 miljoonaa euroa vuodessa. Globaalissa seurauseettisessä tarkastelussa fossiilisten energialähteiden hyödyntäminen nähdään kuukausi kuukaudelta selvemmin ihmisoikeusrikkomuksena.
Toiveikkaita askeleita ollaan Suomessa ottamassa cleantech-sektorilla, jonka kasvuksi ennustetaan huikeat 29 prosenttia kuluvana vuonna. Enemmän kuin koskaan tarvitaan päämääräsuuntautuneita sivistyneitä tekoja – yhä useammin koko tuotanto- tai palveluprosessin uudistamista. Terve kasvu edellyttää elämän edellytysten säilymisen periksiantamatonta turvaamista ja ihmisoikeuksista kiinnipitämistä siinäkin tapauksessa, että kustannukset lyhyellä aikavälillä kasvavat. Edelläkävijyyteen ei kuulu pelkästään sairaudesta aiheutuvan oireilun hoitamista vaan jos leikkausta sairauden parantamiseksi tarvitaan, leikkaussaliin myös mennään.
Jaamme rajallisen maapallomme joka päivä yhä useamman ihmisen kanssa – mieluummin tasa-arvoisesti kuin epätasa-arvoisesti. Vastuullinen elinkeinoelämä ja tiedostavat kuluttajat ovat avainasemassa muuttuvissa olosuhteissa.