Olemme siirtyneen uuteen aikaan – antroposeeniin. Ihminen on nyt merkittävin planeettamme tulevaisuuteen vaikuttava tekijä. Tämä asettaa haasteen tavoiteltavalle inhimilliselle kasvulle ja sivistykselle.
Kaikki tulevaisuuteen liittyvät suuret haasteet palautuvat ekologisiin ja sosiaalisiin lähtökohtiin. Ilman ekologista perustaa ei ihmisyhteisöä voi olla olemassa ja ilman ihmisyhteisöä ei taloutta voi olla olemassa. Talous on luonnonvaroihin ja ihmisen panoksiin perustuva ekososiaalinen prosessi. Kuinka tämä tosiasiaperusteinen hierarkia voitaisiin huomioida yhteiskunnan kaikilla sektoreilla osana jokapäiväistä päätöksentekoa?
Globalisoitunut talous ja internet ovat kutistaneet maapallomme kylämäiseksi yhteisöksi. Suomalaisen elämänmuodon globaalisuutta osoittaa esimerkiksi se, että vesijalanjäljestämme 47 prosenttia muodostuu nykyään ulkomailla ja kuluttamiseemme liittyvistä hiilidioksidipäästöistäkin yli kolmannes. Aasiasta on tullut uusi teollisuusalueemme. Miten pitäisi toimia uudessa todellisuudessa, jossa haasteet ovat yhä useammin globaaleja ja politiikka paikallista?
Yhteiskunnan näkökulmasta kasvatuksen ja oppimisen perustehtävä ei ehkä kuitenkaan muutu? Inhimillisen kasvun päämääränä on edelleen sosiaalinen harmonia ja demokratian jatkuvuuden turvaaminen. Ja yksilön kasvun tavoitteena on sivistys, jonka turvin on mahdollista löytää elämälle merkitystä ja tarkoitusta. Vai riittävätkö nämä tavoitteet nykyajassa? Tai ovatko nämä arvokkaat päämäärät uhattuina nykyisessä koulussa?
Ihmisenä oleminen kiteytyy tulevaisuuden toivoon. Jos tulevaisuuden toivo elämästä häviää, kaikki on mennyttä? Mihin suuntaan yhteiskuntaa ja sen instituutioita tulisi kehittää kansakuntamme ja planeettamme kaikkien ihmisten tulevaisuuden toivon vahvistamiseksi? Millaisia päätöksia tarvitaan? Miten nykyajan koulun ja sen opettajien pitäisi toimia luottamuksen kulttuurin voimistamiseksi yhteiskunnassa? Mitä minä voin tehdä paremman huomisen turvaamiseksi?
Kestävä maailma on mahdollinen.