Bruttokansantuotteen liittäminen hyvinvointikeskusteluun korostaa materialistista hyvinvointia. Se ei pääse käsiksi elämän kukoistamiseen tai kukoistamattomuuteen. Bruttokansantuote olettaa, että kaikki rahasiirrot ovat vaikutuksiltaan myönteisiä, sillä huomion kohteena on yksinomaan markkinoiden koko. Markkinoiden kokoa kasvattavat kansalaisten kannalta kielteisetkin asiat ja kehitystrendit.
Bruttokansantuote kasvaa lyhyellä aikavälillä sitä nopeammin, mitä kestämättömämmällä pohjalla kehitys on. Markkinoiden kasvun yhteiskunnalle aiheuttamat haitat saattavat olla niin suuria, että taloudellisen kasvun tuoma raha kuluu näiden epäkohtien kuntoonsaattamiseen. Esimerkiksi Kiina lakkautti vuonna 2007 kokeilun, jossa bruttokansantuotteen rinnalla käytettiin myös ekologista kehitystä kuvaavia indikaattoreita, sillä alustavien tulosten mukaan ympäristön saastumisen kustannukset huomioitaessa joissakin provinsseissa todellista kasvua ei jäänyt jäljelle juuri lainkaan merkittävästä bruttokansantuotteen kasvusta huolimatta.
Talousjärjestelmän uskottavuuden kannalta bruttokansantuotteen sitominen maapallon ekologiseen kantokykyyn on keskeistä.