Ekososiaalinen sivistys – mitä se on?

Vallitsevat tavat tavoitella hyvinvointia eivät kiinnitä riittävästi huomiota sen maailman laatuun, joka on jäämässä lapsillemme ja lastenlapsillemme. Tulevaisuuden toivoa vie ihmisten eriarvoistumisen aiheuttama hyvinvoinnin rapautuminen ja elämää kannattelevien ekosysteemeiden elinvoimaisuuden heikentyminen. Arvojemme ja käyttäytymisemme laatu peilataan viime kädessä tulevien sukupolvien mahdollisuuksien kautta. 

Sivistys ilmenee ihmisen käyttäytymisessä avarakatseisuutena, vastuuna ja kykynä muodostaa kokonaiskäsitys käytettävissä olevan tiedon perusteella. Ekososiaalinen sivistys hahmottuu laaja-alaisena hyvinvointikäsityksenä, jonka lähtökohtana on yhdistää ekologinen ja sosiaalinen näkökulma yhteisöjen kulttuurisessa muutoksessa ja yksilöiden hyvinvoinnin määrittäjänä. Ekososiaalisessa tarkastelussa inhimillinen hyvinvointi rakentuu yhtäältä välttämättömät elämän edellytykset tarjoavien ekosysteemipalvelujen elinvoimaisuudesta ja toisaalta sosiaalisen osallisuuden tuomasta luottamuksesta ja ihmisten yhteenkuuluvuuden kokemisesta. 

Ekososiaalisen sivistyksen arvoperustaksi hahmottuu vapauden ja vastuun yhdistäminen kaikessa ihmisen toiminnassa siten, että huomion kohteena on (a) ihmisten keskinäinen riippuvuus ja tasavertaisuus, (b) ekologinen eheys ja monimuotoisuus sekä (c) demokratia, väkivallattomuus ja rauha. Ekososiaalinen sivistys haastaa tarkistamaan vallitsevaa materiaalista hyvinvointia painottavaa olemassaolon ihannetta kestävää, ehtymätöntä ja lannistumatonta yhteiskuntaa tavoiteltaessa rajallisella maapallolla. Läpi elämän jatkuvan oppimisen päämääränä on ihminen, joka huolehtii paitsi itsestä ja omasta kulttuuristaan, myös toisista ja planeettamme kokonaisuudesta. 

Inhimillisen kasvun näkökulmasta tarkasteltuna ekososiaalisen sivistyksen tekijöitä ovat kriittinen ajattelu, taito pohtia systeemisesti koko maailmaan vaikuttavia kysymyksiä monipuolisen informaation perusteella, kyky tarkastella todellisuutta yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten näkökulmista sekä oman ajattelun ja toiminnan jatkuva reflektoiminen niin, että täydentyvä tieto johtaa yhä uudelleen ajattelun ja käyttäytymisen tarkistamiseen. 
By |2018-01-19T21:41:44+00:002012-10-06|