Millaista vahvuutta huokuisimmekaan jos pyrkimyksenämme olisi kannatella toinen toistemme erinomaisuuksia. Niitä nimittäin löytyy meistä jokaisesta. Mitä jos päätämme luoda työpaikastamme yhteisön, joka tietoisesti antaa nostetta jäseniensä erinomaisuuksille? Mitä jos koko Suomi päättäisi ryhtyä samaan? Tuottavuushaasteita ei olisi?
Ihmisen unelmana on saada tunnustusta omasta arvokkuudestaan. Luokittelu hyviin ja pahoihin, värillisiin ja värittömiin, likaisiin ja puhtaisiin jättää ikävää jälkeä. Jokainen ihminen kuuluu johonkin vähemmistöön ja kokee aika ajoin toiseutta ja vierautta. Jokaisessa ihmisessä on heikkoutta ja vahvuutta. Keskittyminen erinomaisuuksiin kannattelee arkea.
Erilaisuus on edistyksen edellytys, sillä se vetää meitä pois omilta mukavuusalueiltamme. Jos onnistuu kurkistamaan maailmaa toisen ihmisen näkökulmasta, saattaa löytää uuden arvokkaan piirteen itsestä. Erilaisuus virittää identiteetin rakentumista ja auttaa tunnistamaan omia erinomaisuuksia.
Oman elämän tekijäksi tuleminen on yksi elämän tarkoituksista. Se on oman itsen hyväksymistä ja oman ainutlaatuisuuden tunnistamista. Siihen ei pääse ilman, että peilaa itseä muihin. Peilaaminen onnistuu täyteläisemmin jos on erilaisia ihmisiä ympärillä joihin peilata.
Edistystä syntyy rikastavasta vuorovaikutuksesta, joka nostaa ylös latteuksista. Rikastavan vuorovaikutuksen tunnistaa siitä, että se vaimentaa mitättömyyden kokemukset. Mitättömäksi itsensä kokeva on uhka itselleen ja muille.
Erinomaisuuksiin keskittyminen auttaa ottamaan askeleita kohden arvokasta tarkoitusta, jota jokainen tarvitsee joka päivä kannattelemaan elämää.