Väitöstutkimuksen tiivistelmä. Koko työ on luettavissa osoitteessa http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20067/kestavak.pdf?sequence=2
Tässä väitöstutkimuksessa tarkastelun kohteena on ihmisen arkinen toiminta suomalaisessa kulttuurisessa kehyksessä globaalissa ajassa. Määrittelen kansainvälisen nykykäsityksen mukaisen kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen konseptin ja analysoin kestävän kehityksen mukaista ihmisen arjen rakentumista ja sen vaihtelua eri ryhmien välillä. Laadin tutkimukseni viitekehykseksi kestävän kehityksen mukaisen käyttäytymisen rakentumisen mallin, missä arki rakentuu henkilökohtaisten sisäisten ja yhteiskunnallisten ulkoisten tekijöiden kontekstissa. Malli on synteesi Giddensin strukturaatioteoriasta (1984) ja Spaargaren & van Vliet:in kuluttaminen sosiaalisina käytänteinä -teoriasta (2000) sekä kestävän kehityksen periaatteista.
Tutkimusaineistonani olivat kestävän kehityksen kansainväliset ja kansalliset julkilausumat, kestävään kehitykseen ja sen edistämiseen liittyvä teoreettinen tieto ja empiirinen evidenssi sekä aineisto, jossa informantteina olivat eri vaiheissa opintojaan olevat Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmien sosionomiopiskelijat (n=210). Analysoin aineiston määrällisin ja laadullisin menetelmin ja tavoittelin teoreettista yleistettävyyttä.
Tulosten perusteella kestävän kehityksen mukainen asennoituminen oli yleistä, mutta myönteisestä asennoitumisesta ei aina seurannut kestävän kehityksen mukaista käyttäytymistä. Kestävän kehityksen edistämisessä merkityksellisintä oli yhteisöllisyyden vaaliminen. Yhteisöllisyys jäsentyi tutkittavien ajattelussa osaksi terveyttä. Helsinkiläisten elämäntapa rakentui periaatteiltaan kestävämmälle pohjalle kuin ympäröivissä kunnissa asuvien, erityisesti materian kierron ja omistamisen vähämerkityksellisyyden vuoksi. Ravintopyramidissa alhaalla olevan kasvisruoan suosiminen osoittautui todelliseksi mahdollisuudeksi kun siirrytään nykyistä kestävämpiin elämäntapoihin. Käyttäytymisen ristiriitaisuus ilmeni edistyksellisten kuluttajien ollessa samalla terveytensä riskeeraajia ja postmaterialistisesti käyttäytyvien ohittaessa sosiaalisen vastuun kysymykset. Järjestöaktiivisuus oli yhteydessä ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden vaalimiseen kokonaisuutena. Kestävän kehityksen mukaisen arkisen käyttäytymisen esteistä merkittävimmät olivat korkeat kustannukset, tiedon puute ja kiire.
Kestävä kehitys toteutuu vastuuta kantaen. Kansalaisjärjestöjen merkitys on huomattava ihmisten väliseen globaalivastuuseen kasvamisessa. Ihmiskeskeisyys voi kuitenkin estää kestävän kehityksen kokonaisvaltaista toteutumista. Planetaarinen vastuu edustaa ihmisten välistä globaalivastuuta laajempaa eettisen huolenpidon piiriä kattaen inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden luoden edellytykset monimuotoisen elämän säilymiselle planeetallamme. Päättäjien vastuu korostuu, sillä kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden ja palvelujen korkeat kustannukset muodostavat merkittävimmän esteen kestävän kehityksen mukaisten elämäntyylien rakentumiselle. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen yhteiskuntaan siirtymistä nopeuttaisivat sellaiset ohjauskeinot, joiden avulla kestävän kehityksen mukaiset arkiset valinnat olisivat kansalaisille kustannuksiltaan edullisin vaihtoehto. Ohjauskeinojen käyttöä puolustaa myös se, että myönteisestä asennoitumisesta ei aina seuraa asenteen mukaista käyttäytymistä.
……………………………………………………………………………………
Avainsanat: Kestävä kehitys, kestävyysajattelu, käyttäytymisen muutos