Kiertotaloudessa vielä vähän esiintuotu näkökulma on hyvinvointi. Hyvinvointia ei kannata ohittaa, sillä se koskettaa kaikkia.  Jokainen ihminen tavoittelee hyvinvointia. Keskeinen ihmiskunnan haaste on siinä, kuinka hyvinvoinnin tavoittelu saadaan mahtumaan yhden planeetan asettamiin väistämättömiin rajoihin.

Hyvinvointi koostuu niukoista ja runsaista asioista. Aineelliset asiat ovat niukkoja, sillä käytössämme on yksi planeetta, joka on suljettu systeemi. Sen sijaan aineettomat asiat ovat ehtymättömiä. Keskeinen ratkaisu on siis siinä, että hyvinvoinnin tavoittelu perustuu niihin asioihin, jotka ovat runsaita.

Aineellinen hyvinvointi kiteytyy inhimillisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Sen perusta on yhden käytettävissä olevan planeetan luonnonvarojen ja päästöjen sitomiskapasiteetin vuoksi niukka. Mutta aineettomalla hyvinvoinnilla ei ole niukkuudesta johtuvia rajoitteita. Aineetonta hyvinvointia voidaan lisätä ilman huolta siitä, kuinka elämän edellytykset säilyvät meidän jälkeemme tuleville ihmisille.

Tulevaisuuden toivoa vahvistaa se tosiasia, että hyvinvoinniksi mielletyt asiat ovat vaivihkaa muuttuneet. Muutos johtuu inhimillisten perustarpeiden tyydyttämisen helpottumisesta. Monet aineelliseen hyvinvointiin liittyvät haasteet on jo Suomessa onnistuttu taklaamaan. Tämän vuoksi kansalaiset arvostavat nykyään eri asioita kuin aikaisemmin. Aikaansaaminen, arvokkuuden kokeminen ja elämän rikkaat merkityssisällöt ovat yhä vahvemmin määrittämässä jokapäiväisiä valintoja.

Aineettomien asioiden varaan rakentuva hyvinvointi vähentää materiaalisten asioiden merkitystä kansalaisen arjessa. Silloin hyvinvointi parantuu ilman luonnonvarojen niukkuuteen liittyviä haasteita, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen ja luonnonvarojen riittävyyteen. Aineettomia hyvinvoinnin lähteitä korostettaessa reiluus on itsestään selvää, sillä esimerkiksi elämään tyytyväisyys ja elämänilo ovat kaikkien ulottuvilla olevia mahdollisuuksia lisätä hyvinvointia. Aineettomat asiat ovat siis luonteeltaan sosiaalisesti oikeudenmukaisia.

Keskeinen hyvinvoinnin tekijä on elämään tyytyväisyys. Tuskin kukaan tavoittelee elämässään tyytymättömyyttä tai tympeyttä. Tyytyväisyys on huomion kiinnittämistä siihen, mitä jo on, eikä niinkään siihen mitä puuttuu. Elämäänsä tyytyväinen kansalainen on siis määrittänyt minkä verran aineellista hyvää riittää – ja mikä ei riitä. Haaste muodostuu siitä, että talouskasvupakon varaan rakentuneen hyvinvointiyhteiskunnan oletuksiin kuuluu tyytymätön kansalainen, joka haluaa jatkuvasti uutta ja enemmän. Tämän asian aukipurkaminen on välttämätöntä paremman huomisen rakentamisessa.

Ilman luottamusta ei ehjää yhteiskuntaa synny. Luottamuksen lävistämässä yhteiskunnassa koetaan, että eletään samaa elämää. Luotetaan siihen, että kukin hoitaa hommansa – vaikka hoitamistavat vaihtelevat. Jokaisessa ihmisessä oleva ainutlaatuisuus mielletään voimavaraksi. Luottamuksen lisääminen ihmisten välille on pohjimmiltaan rauhan rakentamista. Se on myös keskeinen tekijä kiertotalouteen siirryttäessä, sillä kun luotetaan, silloin jaetaan paitsi elämän ilot ja surut, myös jokapäiväiselle elämälle välttämättömiä hyödykkeitä. Jakamistaloutta ei ole ilman ihmisten välistä luottamusta.

Kiertotalouteen siirtyvässä yhteiskunnassa tapahtuu systeeminen muutos, joka lävistää jokaisen kansalaisen elämää. Kiertotalouden ajattelun mukaisessa yhteiskunnassa jäte-käsitettä ei enää tarvita. Jätteitä tuottava ja saastuttava teollisuusprosessi tai palvelun tuottaminen mielletään suunnitteluvirheeksi. Kodin, kaupungin, maaperän tai kaatopaikan ei ajatella muodostuvan materiaalien loppusijoituspaikaksi vaan uuden materiaalikierron lähtökohdaksi. Jos jätettä syntyy, on jotakin mennyt pieleen tuotesuunnittelussa, tuotevalmistusprosessissa ja kulutuskäyttäytymisessä. Systeemisessä muutoksessa on kyse monen asian yhteisvaikutuksesta:

  • hyvinvoinnin tavoittelun painopiste siirtyy elintason parantamisesta elämänlaadun kohentamiseen
  • yhteiskunta palveluistuu (käyttöoikeuden ja saatavuuden merkitys korostuu omistamisen merkityksen vähentyessä)
  • kirjastoista tulee hyödykelainaamoja
  • elinkaariajattelua lävistää julkisia hankintoja
  • puurakentaminen lisääntyy
  • laitteiden elinkaari pidentyy
  • pitkät takuut yleistyvät
  • siirrytään päättäväisesti likaisesta energiasta puhtaaseen
  • tuottajan ja kuluttajan välinen raja poistuu esimerkiksi hajautetun energiatuotannon vuoksi – jokainen on tuottaja ja jokainen on kuluttaja

Kiertotalouden ajattelun valtavirtaistuessa yhteiskunnassa tapahtuu systeeminen muutos, jonka keskiössä on hyvän elämän tavoittelun perusteiden muutos aineellisesta aineettomampaa. Tällä tavalla yhteiskunta dematerialisoituu siten, että kansalaisten kokema hyvinvointi samalla paranee.