Materiaalisen vaurauden vastakohdaksi asettuvan henkisen hyvinvoinnin voidaan ajatella jakautuvan kahteen aspektiin: persoonalliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Persoonallinen, subjektiivinen hyvinvoinnin kokeminen pitää sisällään ihmisen kokemat myönteiset ja kielteiset tunteet, tyytyväisyyden, elinvoimaisuuden, lannistumattomuuden, itsearvostuksen ja elämän tarkoituksellisuuden kokemisen. Sosiaaliseen hyvinvointiin liittyy ihmisen arkea kannattelevat ihmissuhteet ja luottamus sekä näihin molempiin liittyvä osallisuuden kokeminen.
Kokonaisvaltainen näkemys ihmisen hyvän arjen tekijöistä ja hyvinvoinnin etsiminen ihmisen paikallisista yhteisöistä – kuitenkin osana globaalia elämää – muodostaa näkemyksen, jossa vanhanaikainen ja nykyaikainen kohtaavat. Se on omaehtoista, itsestä päin määrittyvän hyvinvoinnin kokemista niissä lähiyhteisöissä, joihin kuuluu, samalla kuitenkin globaalia vastuuta kantaen. Meneillään oleva talouskriisi ja sen mukanaan tuoma talouden alamäki tarjoavat erityisen mahdollisuuden siirtyä kohti entistä kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.