Taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen todellisuus ovat kestävässä kehityksessä toisiinsa lomittuneina. Läsnä on niin globaali kuin lokaalikin ulottuvuus. Ihmisen toiminnan rajat hahmottuvat luonnon määrittelemistä reunaehdoista käsin. Keskeistä on myös tulevien sukupolvien huomioiminen: Jos tarkasteluaikaväli on esimerkiksi lyhyehkö 1 000 vuotta eteenpäin, on aivan selvää, että pienikin uusiutumattoman luonnonvaran käyttö on kestämätöntä.
Jos huomio kiinnitettäisiin pelkästään sosiaalisiin tai taloudellisiin tai ekologisiin kysymyksiin saatettaisiin ajautua kestämättömille vesille. Kestävän kehityksen mahdollistaman tarkastelutavan avulla hahmottuu kokonaisnäkemys arkisiin asioihin. Tässä esimerkkinä kännykän hankkiminen, joka on
a) sosiaalinen kysymys (perustuvatko halvat hinnat raaka-aineen hankinnassa ja tuotteen valmistuksessa työntekijöiden alistamiseen ja hyväksikäyttämiseen: onko ammattiyhdistysjärjestäytyminen mahdollista, saavatko työntekijät kohtuullisen korvauksen työstään, pakotetaanko työntekijät ilmaiseen ylityöhön, saavatko työntekijät juoda vettä työaikana, ovatko työskentelyolosuhteet terveyttä vaarantavat, käyttävätkö alihankkijoiden raaka-ainetoimittajat lapsityövoimaa kaivoksilla, joissa erityismetalleja louhitaan kts. http://www.finnwatch.org/)
b) ekologinen kysymys (voiko kännykän kierrättää, onko siinä ongelmajätteitä, kuinka paljon sen valmistus on kuluttanut uusiutumattomia luonnonvaroja, tuotantoprosessin ekotehokkuus…)
c) taloudellinen kysymys (kuinka usein se pitää uusia: kuinka kestävä se on, onko siinä pitkä takuu, onko se muotoiltu niin, että se on ”hyvännäköinen” vielä ensi vuonnakin… ja sopiiko sama malli monenlaiselle käyttäjälle…)