Yksilökeskeinen massakulutus muodostaa merkittävän ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisenkin kestävyyden uhan etenkin pitkällä aikavälillä. Jos luonnon elinvoima hiipuu myös talouden perusta luhistuu. Siitä huolimatta massakulusta pidetään kehitykseen kuuluvana ja toivottava asiana, joka edistää aktiivisesti talouskasvua. Talouden kasvun tavoittelemisesta on tullut itseisarvoista, sillä vain harvoin pyritään määrittelemään kuinka paljon on tarpeeksi tai minkä verran on liikaa.
Kehittyvissä yhteiskunnissa talouskasvun mahdollistamasta materiaalisesta hyvinvoinnista on kiistatonta hyötyä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Materiaalisen hyvän osuus ihmisen hyvinvoinnissa on kuitenkin huomattavan rajallinen. Keskimäärin ihmiset liittävät onnellisuuden kokemiseen (subjektiivinen hyvinvointi) aineetonta, ei-materiaalista pääomaa kuten tieto, ystävyys, itseilmaisu, yhteys muihin ihmisiin, ruumiillinen koskemattomuus, terveys, vapaus, kiintymys ja vapaa-aika.