Johdan Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) SISU-konsortiota ja 10 yliopistoa yhdistävää kestävyysmurroksen tohtorikoulutuspilottia. Vedän kestävän hyvinvoinnin tutkimusryhmää, jossa työskentelee väitöskirjatutkijoita ja postdoc-tutkijoita sekä Kestävä kehitys kasvatuksessa ja koulutuksessa -verkostoa. Lisäksi olen sektoritoimittaja Springer-kustantamon Encyclopedia of Sustainable Management -teoksessa ja toimitan International Journal of Social Pedagogy -tiedelehden erikoisnumeroa. Olen myös RESOURCE tutkimusyhteisön jäsen (Kestävä resurssiyhteiskunta: Kiertotalous, energia ja raaka-aineet). Seuraavat tutkimusteemat luonnehtivat viime vuosina tekemääni tutkimusta, jonka yhteinen nimittäjä on kestävä hyvinvointi:
Kulkutavat, ruoka ja käyttäytymisen muutos
Seuraavat vuosikymmenet ovat ihmiskunnan historian merkittävimmät. Näihin päiviin asti ihmisen ei ole tarvinnut olla huolissaan aikaansaamistaan muutoksista maapallolla. Nyt pitää, mikäli haluamme, että hyvinvoinnin edellytykset säilyvät ja tulevat sukupolvet voivat olla meistä ylpeitä. Keskeisiä haasteitamme ovat liikkumistavat, ruokatottumukset ja kulutuskäyttäytyminen. Käyttäytymisen muutoksen tarve on ilmeinen.
Planetaarinen sivistyskäsitys
Kestävyystietoisesti orientoituva kansalainen on omaksunut planetaarisen sivistyskäsityksen, jossa yhdistyy inhimillinen ja ei-inhimillinen todellisuus. Planetaarinen sivistys hylkää maailmankuvan, jonka mukaan minä olen tässä ja luonto tuolla. Planetaarisesti sivistynyt ihminen löytää joka päivä elämäänsä mielekkyyttä ottamalla tietoisen ratkaisijan roolin maailmassa, jonka osa hän on. Planetaari on seuraamustietoinen hyvän huomisen tekijä. Hän tunnistaa, että elämän mielekkyys löytyy aineettomien mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Tällaisella vaurastumisella ei ole lainkaan rajoja toisin kuin aineellisella kasvulla väistämättä on yhden planeetan olosuhteissa.
Kiertotalous ja merkitystalous
Kiertotalouden perusta on ajattelussa, jonka mukaan tuotanto ja kulutus ovat materiaalien kiertoprosessiin osallistumista. Kiertotalous edustaa kokonaisvaltaisesti vastuullista ihmisyyttä. Lineaaritaloudelle tyypilliset osta, käytä ja heitä pois -periaatteen mukaiset ratkaisut tulevat yhä voimallisemmin haastetuiksi maapallon rajallisen luonteen vuoksi. Kodin, kaupungin, maaperän tai kaatopaikan ei ajatella muodostuvan materiaalien loppusijoituspaikaksi vaan uuden materiaalikierron lähtökohdaksi. Jos jätettä syntyy, on jotakin mennyt pieleen tuotesuunnittelussa, tuotevalmistusprosessissa ja kulutuskäyttäytymisessä. Mutta oma etu ja yhteinen hyvä halutaan yhä useammin yhdistää. Ja elämyksellisyyden päälle on muodostumassa uusi kerros – merkityksellisyys. Parhaimmillaan kiertotalous lisää siinä mukana olevan ihmisen oman arvon tunnetta ja tarjoaa hänelle uusia ja pitkällä aikavälillä kestäviä merkitysnäköaloja elämään.
Seuraamustietoinen kuluttaminen
Kulutusseurausten yhä parempi tiedostaminen murtaa vallalla olevaa osta, käytä ja heitä pois -tyyppistä kuluttamista, jolla on ainoastaan väliaikaisia menestymisen mahdollisuuksia maapallon rajallisen luonteen vuoksi. Kuluttamisen seurauksista kiinnostuneen vastuullisen kuluttajan omanarvontunto vahvistuu, sillä hän asettuu kulutusvalinnoillaan tietoisesti osaksi ratkaisuja eikä jää ongelmien vahvistajaksi. Vastuullinen kuluttaminen on ihmiselle luontaista, sillä tuskin kukaan haluaa lisää lapsityöläisiä ompelemaan meille t-paitoja tai vähän nopeampaa ilmaston muuttumista lapsiamme ja lastenlapsiamme kiusaamaan.
Subjektiivinen hyvinvointi
Suomen tarina on ihme. Nousimme äärimmäisestä köyhyydestä äärimmäisen nopeasti. Elämme nyt yltäkylläisyyden keskellä. Toimimme kuitenkin edelleen kuin ongelmanamme olisi äärimmäinen köyhyys. Yltäkylläisyyden ajan suomalaisella on loistavat näytelmän kulissit, mutta ongelmana on elämän juoni. Sitä vasta etsitään. Suorituskeskeisen elämäntavan seurauksena on sisäistä tyhjyyttä ja elämän merkityksettömyyttä. Arvokkaan tarkoituksen tunnistaminen elämälle vapauttaa ihmisen täyden potentiaalin. Kokemus oman elämän merkityksellisyydestä lisääntyy toinen toistemme vahvuuksia tunnistamalla. Silloin toimintamme kytkeytyy rikastavasti itsemme ulkopuolella olevaan maailmaan.
Yhteiskuntaa uudistava oppiminen
Ilman oppimista ei ole edistystä. Oppimista tapahtuu aina ja kaikkialla. Uuden ajan oppimiskulttuurille on tyypillistä, että oppijoita ja asiantuntijoita ovat kaikki oppimisprosessissa mukana olevat. Erilaiset todellisuuden tulkinnat täydentävät toisiaan. Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Jaetun asiantuntijuuden merkitys voimistuu. Täydellinen oppimisyhteisö on toisin näkemistä ja kokemista kannatteleva yhteisö, jota rikastuttaa yhteisön jäsenten toisiaan täydentävä erilaisuus. Jokainen saa tunnustusta omasta arvokkuudestaan ja kokee ainutlaatuisuutensa voimavaraksi.