Insinööriystäväni työskenteli robottiteknologisiin ratkaisuihin keskittyvässä kasvuyrityksessä. Innostuneena hän kertoi innovaatioista, joiden avulla saatiin älykkäästi automatisoitua teollisuuslaitosten vaarallisimpia työvaiheita. Hänen työnsä puolusti arvokasta ihmisyyttä, sillä uudistusten myötä työntekijöiden työtyytyväisyys lisääntyi ja loukkaantumiset vähenivät. Hän työskenteli arvojensa mukaisesti merkityksellisten asioiden parissa.
Vähitellen sellaiset työtehtävät lisääntyivät, joissa hän koki olevansa murtamassa ihmisten hyvinvointia. Nämä kokemukset liittyivät niihin aasialaisiin kokoonpanosaleihin, joista kymmenet motivoituneet työntekijät jäivät työttömäksi uuden teknologian syrjäyttäessä ihmisten käsin tehtävän työn. Näiden toimeentulonsa menettäneiden ihmisten kohtaaminen kasvokkain johti lopulta siihen, että ystäväni päätti vaihtaa hänelle täyteläisempiä merkityksiä tuottavaan, mutta huonommin palkattuun työhön. Uudistuksissa oli usein kyse siitä, että omistajat halusivat lisää tuottoja ympäröivän yhteiskunnan hyvinvoinnin kustannuksella.
Jos emme määrittele rajaa sille, minkä verran materiaalista hyvää on riittävästi, hyväksymme hiljaisesti kehityksen suunnan, joka ei ole pitkällä aikavälillä kestävä. Voiko esimerkiksi metsäteollisuudessa aineellisen kasvun äärimmäinen ihanne tarkoittaa älykästä systeemiä, joka korjaa kaikki Suomen metsät itseohjautuvasti yhden yön aikana ja siirtää puumassan puunjalostusteollisuuden käyttöön seuraavan päivän aikana? Ei voi. Kestävyys on tärkeämpää kuin lyhyen aikavälin voiton saaminen. Sivistyneen ihmisen toiminnan peilinä ovat meidän jälkeemme elävät sukupolvet.
Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmiset haluavat olla olemassa jotakin itseään suurempaa asiaa varten. Kansalaiset etsivät elämäänsä sellaisia asioita, jotka lisäävät heidän elämänsä merkityksellisyyttä ja vähentävät tarkoituksettomuuden tuntua. Heidän näkemyksensä mukaan yrityksen olemassaolon perusteeksi ei enää riitä pelkästään omistajien voittojen maksimointi. He kysyvät mitä lisäarvoa yritys antaa ihmiselle, yhteiskunnalle ja ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle. Suuren muutoksen ajurina ovat ne ihmiset, jotka ovat saaneet elää elämänsä siten, että perustarpeiden tyydyttämisen mahdollisuus on ollut heille kutakuinkin itsestään selvää. Tämä muutos haastaa uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämistyön.
Merkitysnäkökulmia avaavat eettiset innovaatiot kohdentuvat siihen, mikä on hyvän elämän kannalta luovuttamatonta. Maapallon rajallisuuden tunnistaminen ja hyväksyminen on olennaisinta, jotta inhimillinen elämä voisi jatkua hyvänä tulevaisuudessakin. Suuriin kysymyksiin vastausten hakeminen perustuu seuraavaan ihmislajin säilymistä turvaavaan hierarkiaan, joka voi toimia myös merkitysnäköaloja avaavien eettisten innovaatioiden lähtökohtana:
- Elämän edellytysten säilymisen turvaaminen tuleville sukupolville on tärkein nykysukupolven ihmisten tehtävä. Käytännössä kyse on hengityskelpoisesta ilmasta ja juomakelpoisesta vedestä; kasvien pölytysten turvaamisesta ja maaperän hedelmällisyyden säilymisen varmistamisesta; ilmaston vakaudesta ja maa-alueiden asuinkelpoisuuden säilymisestä sekä luonnonvarojen kestävästä käytöstä.
- Arvokkaan elämän mahdollisuuksien puolustaminen pelkästään ihmisyyden perusteella määrittyvänä periaatteena on toiseksi tärkein nykysukupolven ihmisten tehtävä.
- Vakaan talouden vaaliminen on kolmanneksi tärkein nykyihmisen toiminnan kriteeri, jotta rajallisen maapallon resurssit voitaisiin jakaa täyttyvällä maapallolla mahdollisimman tehokkaasti ja varmistaa mahdollisimman monen ihmisen perustarpeiden tyydyttäminen.
Jos merkitysnäköaloja avaavia eettisiä innovaatioita lähestytään talouden kielellä, paikallistuvat ne sellaisiksi innovaatioiksi, jotka liittyvät kiertotalouteen, palvelutalouteen tai paikallistalouteen. Luonnonvarojen laajamittaiseen hyödyntämiseen perustuva vaurautemme ei kestä kriittistä tarkastelua, mikäli emme saa rajallisia luonnonvaroja kiertämään. Kyse on yksinkertaisesta periaatteesta: Jos kylpyammeesta pääsee vettä pois enemmän kuin hanasta tulee uutta vettä tilalle, laskee ammeen veden pinta. Ennemmin tai myöhemmin amme on tyhjä. Kiertotalous on ratkaisu luonnonvarojen riittävyyteen, sillä esimerkiksi metalleja voidaan käyttää uudestaan ja uudestaan.
Palvelutalouden mahdollisuudet resursseja säästävänä talouden muotona perustuvat siihen, että useimmat tarpeistamme eivät liity materian henkilökohtaiseen omistamiseen vaan käyttöoikeuteen ja saatavuuteen. Tarvitsemme liikkumispalvelua, mutta emme välttämättä omaa autoa. Omistamme porakoneen, mutta omistaminen ei ole ensisijainen tarpeemme vaan reikä seinään silloin tällöin.
Paikallistalous on omiaan lisäämään läpinäkyvyyttä ja ylläpitämään kulttuurista monimuotoisuutta. Läpinäkyvyys on yhteydessä ihmisten välisen luottamuksen lisääntymiseen. Luottamuksen kulttuuri on hyvinvoinnin ydintä. Monimuotoisuus puolestaan parantaa paikkakunnan, alueen tai maan sietokykyä ja palautumiskykyä erilaisten häiriöiden sattuessa. Lisäksi rahan kiertäessä paikallisesti – sieltä poistumatta – voi seurauksena olla talousbuumi.
Merkitysnäköaloja avaavat innovaatiot ovat arvokkaan ihmisyyden puolustamista ja luottamusta herättävän tulevaisuuden rakentamista. Koetun hyvinvoinnin kannalta on aivan eri asia tunnistaa olevansa osa ratkaisua kuin havahtua olemaan osa sitä tapahtumien ketjua, joka murentaa luottamustamme tulevaisuuteen ja lisää ihmisten välistä eriarvoisuutta.
Artikkeli perustuu Inssiforum2015 -päivillä pidettyyn alustukseen ja on osa lähipäivinä julkaistavaa Inssiforum2015 -tapahtuman yhteisjulkaisua.