YK:n kestävän kehityksen jo klassiseksi muodostununeen määritelmän mukaan kestävä kehitys on kehitystä, ”joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa” (Bruntland 1987).
Myös Maailmanpankissa kestävä kehitys määritellään tulevien sukupolvien mahdollisuuksina. Kestävä kehitys on sitä, että ”jätämme tuleville sukupolville yhtä paljon mahdollisuuksia kuin meillä on ollut, ellei jopa enemmän” (Serageldin 1996).
Pitkän aikavälin ajattelu on mukana myös Suomen kestävän kehityksen toimikunnan joulukuussa 1994 kirjaamassa määritelmässä. Sen mukaan kestävä kehitys on ”jatkuvaa, ohjattua yhteiskunnallista muutosta eri aluetasoilla, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet” (Malaska 1994).
”Kestävä kehitys on paikallisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti tapahtuvaa ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti eheyttävää muutosta, jonka tavoitteena on nykyisten ja tulevien sukupolvien todellisten tarpeiden optimaalinen tyydyttäminenja siinä mielessä hyvä elämä”(Åhlberg 2005.)
”Kestävä kehitys on kehitystä, joka on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää pitkällä aikavälillä. Sille on ominaista kokonaisvaltainen edistyminen, jossa huomioidaan yhtä aikaa niin paikallinen kuin maailmanlaajuinenkin ulottuvuus. Kestävä kehitys toteutuu vastuuta kantaen ja sen päämääränä on monimuotoisen elämän kukoistaminen nyt ja aina.” (Salonen 2010.)
Amartya Senin (2009) mukaan kestävä kehitys säilyttää nykyiset ihmisten toimintamahdollisuudet ja tukee niiden laajentumista siten, että tulevilla sukupolvilla on samat toimintamahdollisuudet ja vapaudet kuin meillä – tai vielä enemmän.