Suomi nousi äärimmäisestä köyhyydestä äärimmäisen nopeasti. Elämme nyt yltäkylläisyyden keskellä. Suomalaiset arvioivat kotitaloutensa rahatilanteen maaliskuussa 2018 paremmaksi kuin koskaan.(*
Toimimme kuitenkin edelleen samalla tavalla kuin eläessämme äärimmäisessä köyhyydessä sotien jälkeen. Maksimoimme vaurauttamme miltei keinolla millä hyvänsä.
Aivan ilmeisesti kaikenlainen kasvu ei loppujen lopuksi meitä rikasta vaan kääntyy hyvää elämää vastaan. Talouskasvupakko voi muodostua väkeväksi elämän jatkumisen esteeksi planeetalla, joka on hauras ja jolla on ääret. Hyvän elämän kannalta oleellista on kysyä mitä tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän.
Yhä useampi on jo havahtunut siihen, että yltäkylläisyyden ajan suomalaisen ihmisen suurin vihollinen ei ole rahattomuus vaan elämän tarkoituksettomuus. Se on seurausta katkenneista kytköksistä itsen ulkopuoliseen maailmaan. Liian moni kokee olevansa yksin, irrallaan muista ja ilman olemassaolon tarkoitusta.
Tulevaisuuden toivo edellyttää, että meillä on myönteinen näkymä huomiseen. Silloin arkisella ponnistelullamme on suunta, joka antaa hyvän syyn herätä uuteen päivään.
Rakkaus ilmenee elämän vaalimisena. Tulevaisuuden ihanneyhteiskunnassa jokaisella on tilaa ja omanäköinen paikka. Siellä vallitsee ilmapiiri, jossa jokaisen on helppoa yltää omaan parhaaseensa kerta kerran jälkeen.
Silloin vapautuu kansalaisten koko potentiaali. Ihminen toteuttaa täyteläisesti parhaimpia puoliaan – kaikkea sitä, mitä hän parhaimmillaan on. Se on paljon enemmän kuin tekemämme kansallinen kilpailukykysopimus, jossa päätimme oleskella työpaikoilla kuusi minuuttia pidempään jokaisena työpäivänä.
*) Suomen virallinen tilasto (2018). Kuluttajabarometri. Maaliskuu 2018. Helsinki: Tilastokeskus. Luettavissa http://www.stat.fi/til/kbar/2018/03/kbar_2018_03_2018-03-27_tie_001_fi.html