Kestävyysajattelun yhtenä lähtökohtana on systeemisyys. Ihminen on osa planeettamme monimutkaista suljettua systeemiä. Suljetussa systeemissä jokaisen systeemiin kuuluvan osan on oltava toimintakunnossa, jotta kokonaisuus toimisi häiriöttä.
Esimerkkejä arkeemme liittyvistä systeemeistä:
a)Jugurtin valmistus. Yksi Stuttgartissa valmistettu jugurttipurkki ja sen sisältämä jugurtti vaatii kaiken kaikkiaan 7857 kilometriä rekka-autoilla liikkumista Keski-Euroopassa(Schmidt-Bleek 2000).
b)Talokauppa. Myös ei-inhimilliset tekijät voivat muuttaa ihmisen toimintaa ratkaisevasti. Esimerkiksi talokauppa perustuu yleensä neljään elementtiin: myyjä, ostaja, talo ja maksuväline, mutta homeen löytyminen talosta muuttaa asetelmaa yleensä huomattavasti (Åkerman 2009).
c)Metsä. Metsälle voidaan laskea arvo perinteisellä tavalla siinä kasvavien puiden ja maapinta-alan määrän ajantasaisen myyntihinnan perusteella. Näin määrittyvä metsän hinta ei kuitenkaan välttämättä indikoi lainkaan metsän arvoa hiilidioksidipäästöjen torjumisessa, metsän roolia biodiversiteetin vaalijana ja metsän kulttuuriarvoa niille ihmisille, joiden elämänmuoto on siitä riippuvaista.
d)Kotipistorasian sähkö. Sähköverkon sähköä käyttäessään ihminen liittyy osaksi tätä järjestelmää (sosiomaterista systeemiä) ja vahvistaa valokytkimen painalluksella systeemin olemassaoloa. Esimerkiksi Helsingissä valokytkintä painaessamme saatamme olla yhteydessä tapahtumien ketjuun, jossa kaivostyöntekijät louhivat kivihiiltä maaperästä Siperiassa tai Puolassa. Sen jälkeen kivihiili kuljetetaan junalla tai laivalla voimalaan Helsinkiin, jossa se murskataan ja syötetään uuneihin. Palava kivihiili kuumentaa vettä höyryksi, jonka avulla generaattori tuottaa sähköä sähköverkkoon ja lämpöenergiaa kaukolämpöputkistoihin. Voimalan piipusta nousee hiilidioksidia, vesihöyryä ja dityppioksidia. Jokainen valokytkimen painallus ylläpitää ja vahvistaa sitä systeemiä, jonka osaksi verkkoon kytkeytyminen meidät liittää.