Täysi ihmisyys muodostuu neljästä asiasta. Näiden asioiden taustalla on sen tunnistaminen kuinka maailma toimii ja miten elämää kannattelevaa voimaa voidaan maksimoida. Tekijät ovat seuraavat:
a) Aineettoman pääoman lisääminen
Perustarpeiden tyydyttymisen jälkeen hyvinvointi ei juuri lisäänny materiaalista vaurautta kasvattamalla. Bruttokansantuote kolminkertaistui Suomessa 1966–2004, mutta suomalaisten kokema tyytyväisyys elämään ei lisääntynyt. Yhdysvalloissa bruttokansantuote nelinkertaistui 1947–1998, mutta amerikkalaisten kokema tyytyväisyys elämään ei lisääntynyt. Aineettoman pääoman lisääminen tarkoittaa sitä, että etsitään keinoja tulla kuulluksi, vaikuttamismahdollisuuksia, kykyä olla läsnä tässä hetkessä ja taitoa liittää oma toiminta osaksi suurempaan ja merkityksellistä kokonaisuutta.
b) Vastuulliseen maailmasuhteeseen kasvaminen
Kaikki tulevaisuuteen liittyvät haasteet palautuvat ekologisiin ja sosiaalisiin lähtökohtiin. Tulevaisuuden toivon säilyttämiseksi on palautettava mieleen se kuinka maailma toimii. Ilman ekologista perustaa ei ihmisyhteisöä voi olla olemassa, ja ilman ihmisyhteisöä ei taloutta voi olla olemassa. Talous on luonnonvaroihin ja ihmisen panoksiin perustuva ekososiaalinen prosessi. Tämän vuoksi ihmisen toiminnan vastuun tulee olla laaja-alaista siten, että siihen sisältyy inhimillinen ja ei-inhimillinen meitä ympäröivä todellisuus.
c) Luottamuksen kulttuurin rakentaminen
Kukoistavien ihmisyhteisöjen ja yksittäisten ihmisten olemassaolon ydintä on luottamus. Luottamuksen kulttuurin rakentaminen on siten keskeinen täyteen ihmisyyteen liittyvä tekijä. Luottamuksen kulttuurin arvoa ilmentää se, että jos luotan siihen, että naapuri palauttaa pudonneen lompakon, lisääntyy koettu hyvinvointini yhtä paljon kuin 30 prosentin palkankorotuksen avulla. Varmuus siitä, että kuuluu yhteisöön, joka tarvittaessa auttaa, lisää koettua tyytyväisyyttä yhtä paljon kuin kotitalouden tulojen kolminkertaistaminen.
d) Systeemiajattelun omaksuminen
Seuraamustietoisuuden merkitys lisääntyy monimutkaisessa maailmassa. Esimerkiksi toimiva markkinatalous edellyttää, että meillä on kattavasti tietoa, jonka perusteella teemme valintamme. Nykyään emme yleensä tiedä missä olemme mukana kulutusvalintojemme kautta. Ilman systeemiajattelun tuomaa keskinäisriippuvuuksien tunnistamista heikentyy myös tuntuma siihen, miten omat valinnat voivat olla osa ratkaisuja ongelmien vahvistamisen sijasta. Jokea ei ole olemassa ilman metsään satavia yksittäisiä pisaroita. Aktiivinen ratkaisun pisarana oleminen lisää koettu hyvinvointia toisin kuin ongelman vahvistajaksi jääminen.
Aihepiiristä tarkemmin: