Velka on mahdollistanut huikealla tavalla esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämisen ja talouden kasvamisen. Velan ideaan sisältyy ajatus tulevaisuuden lainaamisesta tähän hetkeen. Siinä mielessä kyse on erityisestä vastuusta tulevia sukupolvia kohtaan. Vastuulle on tyypillistä hälventyä jos se kohdistuu hamaan tulevaisuuteen. Miljardien eurojen toteutuneet, mutta kirjaamattomat luottotappiot siellä ja täällä ovat esimerkkejä velkaongelman leviämisestä huomattavan vaikeasti hallittavalle tasolle.
Planeetan tasolla häkellyttävän vähän huomiota on saanut uusiutuvien luonnonvarojen käyttämisen volyymi: 27.9.2011 mennessä käytimme planeettamme uusiutumiskyvyn sallimat luonnonvarat loppuun tänä vuonna. Loppuvuoden elämme velaksi. Velan maksu ei realisoidu vielä lähivuosina, mutta sen maksaminen jää rasittamaan tulevia sukupolvia. Kyseessä on eettisesti täysin kestämätön tilanne, joka vavisuttaa loppujen lopuksi pitkällä tähtäimellä juuri taloutta, sillä talouden selkäranka perustuu luonnonvarojen jalostamisesta saataviin hyötyihin.
Uusiutumattomien luonnonvarojen käytön osalta ei voida puhua velaksi elämisestä, sillä siinä ei ole tarkoituksenakaan maksaa lainaa takaisin. Uusiutumattomien luonnonvarojen käytössä voitaneen puhua tulevien sukupolvien ryöstämisestä.
Joseph Stiglitz, Amartya Sen ja Jean-Paul Fitoussi (2009, 10) toteavat tämän vallalla olevan toimintatavan olevan seurausta väärien asioiden mittaamisesta:
”The risk is that, as countries strive to increase measured GDP, they take actions which now, or in the future, may actually lower societal well-being. This is especially the case if our metrics do not take account of sustainability, if current consumption puts in jeopardy, for instance, future living standards. The most obvious cases involve depletion of resources and the degradation of the environment. Countries that enjoy high living standards today by depleting their inheritance of natural resources – without investing the proceeds – are “robbing” future generations. It is possible that doing this does not even increase their welfare, as people usually care about the well-being of their children, but they may unintentionally act this way, at least partially because they are not informed, absent the right metric.”
Lähde: Stiglitz, J., Sen A., Fitoussi, J-P. (2009). The Measurement of Economic Performance and Social Progress Revisited. Reflections and Overview. Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress. Available www.stiglitz-sen-fitoussi.fr/en/documents.htm