Materiakeskeisestä merkityskeskeiseen elämänmuotoon siirryttäessä kytkentä omaan henkilökohtaiseen arvoperustaan vahvistuu. Yksilökeskeisyyttä korostava kasvatuskulttuuri, jossa ihannoidaan yksin pärjäämistä, ei ole suosiollinen maaperä ihmisten väliseen terveeseen riippuvuuteen kasvamiselle. Ihmisten välisten yhteyksien rakentaminen on kuitenkin keskeinen tyytyväisyyttä arkeen tuottava tekijä. Saattaa olla, että tarvitsemme riippuvuutta toisistamme enemmän kuin sitä vapautta, minkä tavoitteeksemme lausumme, sillä ”kädet pesevät toisensa,” kuten vanha afrikkalainen viisaus kiteyttää.
