Kestävyyden aikakausi – askelmerkit hyvinvointiin ja onnellisuuteen

Tuleva kirjani on työnimeltään Kestävyyden aikakausi – askelmerkit hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Kestävyyden aikakausi on kuvaus suuresta muutoksesta, joka on käynnissä Suomen kaltaisissa vauraissa yhteiskunnissa. Yhä useampi havahtuu ihmettelemään, miksi ennen näkemättömästä materiaalisesta vauraudestamme huolimatta joudumme juoksemaan kovempaa ja kovempaa, jotta pysyisimme paikallamme, saati sitten edistyisimme. Mikä on sellaista aitoa edistystä, joka saa elämän tuntumaan haluttavalta? Mitä tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän hyvän elämän elämiseksi?

Käsitys hyvinvoinnista on vaihtumassa materiaalisen vaurauden maksimoinnista elämän merkityksellisyyden voimistamiseen. Elämän arvokkaimmiksi asioiksi eivät enää määrity rahalla saavutettavat asiat vaan itsensä tunteminen, toiset ihmiset, kulttuuri ja henkinen pääoma. Tässä siirtymässä ihminen, yhteiskunta ja talous liittyvät kiinteämmin ja elävämmin toisiinsa. Siirtymä on tervetullut, sillä se lisää kansalaisten kokemusta arvokkaasta elämästä ja antaa samalla tuleville sukupolville syyn olla meistä ylpeitä.

Mitä tapahtuisi suomalaiselle yhteiskunnalle jos onnistuisimme houkuttelemaan toinen toistemme parhaat puolet esiin? Mitä jos työyhteisöissä päätettäisiin alkaa kannattelemaan jokaisessa meissä olevia erinomaisuuksia? Perhe, työyhteisö tai kansakunta, jossa on mahdollista kokea olevansa päivä päivältä arvokkaampi ihminen, menestyy kaikilla menestymisen osa-alueilla. Se saa ihmisen ylittämään itsensä toisin kuin ihmisten ja instituutioiden välisen kilpailun lisääminen. Arvokkaaksi ihmiseksi itsensä kokeva saa ihmeitä aikaan, mutta mitättömäksi itsensä kokeva on uhka itselleen ja toisille.

Ihminen haluaa olla oman elämänsä tekijä. Oma elämä syntyy valinnoista. Jokainen valinta on kannanotto. Jokapäiväisten valintojen avulla ihmisen kertoo toisille ihmisille kuka on ja mitä pitää tärkeänä. Kestävyyden aikakausi alkaa siitä, että kansalaiset päättävät asettua osaksi ratkaisuja ongelmien vahvistamisen sijasta. Elämän edellytysten varmistaminen tuleville sukupolville ei ole enää tinkimiseen, luopumiseen ja uhrautumiseen perustuvaa vaan elämisen arvoisen elämän tekijöiden tunnistamista ja niiden mukaisten valintojen tekemistä. Tällöin tavoitetaan tyytyväisyyttä, elämän omanäköisyyttä, sosiaalista vaurautta ja henkistä kasvua kohden täyttä ihmisyyttä. Samalla vapautuu materiaalisia voimavaroja köyhistä köyhimpien ihmisten ja tulevien sukupolvien käyttöön. Kukoistava ihminen muuttaa maailmaa ja tekee samalla omasta elämästään arvokasta. Hänellä on syy nousta aamulla uuteen päivään, sillä elämällä on arvokas tarkoitus.

By | 2016-02-19T16:39:38+00:00 2016-02-19|